keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008

Tunnustellen ja varovasti

Etelä-Suomessa vihreys kuohuu ylenpalttisena yli äyräidensä, mutta Pohjois-Karjalassa kevät tekee tuloaan tapansa mukaan tunnustellen ja varovasti. Puiden vihreä on hentoa ja räntäkuurot jäähdyttävät jo ennestään koleaa ilmaa. Anoppikokelas kertoi, että Nurmeksessa koivut eivät ole vielä edes hiirenkorvalla, ja jäät Pielisestä lähtivät vasta äsken.

Suomi on pitkä maa.

Sain tänään perusteellisten verikokeiden tulokset. Lukuun ottamatta tätä talven kuudetta flunssaa olen - kuten yleisen vointini perusteella arvelinkin - terve kuin pukki (miksi muuten pukkien ajatellaan olevan erityisen terveitä?). Ei tulehduksia, ei allergioita, ei kilpirauhasongelmia, anemiaa, kohonnutta verensokeria saati keliakiaa. Kokeisiin kaiken varalta passittaneen lääkärin mukaan kuulun siihen epäonniseen kansanosaan, jonka vastustuskyky kuluneen talven tauteja kohtaan on ollut jostain syystä tavallista huonompi.

Meitä on ollut yllättävän paljon, kuulemma. Nyt saisi kyllä jo riittää, vaikka toki tunnen asiaankuuluvaa kiitollisuutta siitä, ettei taustalla ole mitään keljumpaa vaivaa.

2 kommenttia:

Päivi H-K kirjoitti...

"miksi muuten pukkien ajatellaan olevan erityisen terveitä?"

Koska kaalimaan vartiointi vaatii kovaa kuntoa?

Kati Parppei kirjoitti...

Sehän se tietysti on. Selvääkin selvempi juttu. Kiitos!