torstaina, tammikuuta 03, 2013

Kahdeksan totuutta

Liioliin blogista löysin pitkästä aikaa vanhan kunnon meemin - no, vanhan ja vanhan, mutta kelvatkoon määritys internetmaailmassa. Tämä sopii hyvin aiheeseen, kun työarjen käynnistely takkuaa.

Kahdeksan totuutta minusta ja työstä

1. Joskus varsin pienenä olin ilmoittanut, että "isona maalaan ikoneita ja leikkaan leipää". No, kumpaakin olen kokeillut ja toisessa - arvatkaa kummassa - olen ihan taitavakin, muttei niistä ole elanto irronnut. Mutta ehkä se ei ollut ajatuksenakaan lausuntoa antaessani, mene ja tiedä.

2. Vähän isompana, luettuani ahkerasti muun muassa Gerald Durrellia ja Konrad Lorenzia ja vietettyäni kaikki kesät nenä maassa mökillä, päätin haluavani biologiksi. Noin kymmeneen vuoteen en edes ajatellut mitään muuta vaihtoehtoa.

3. Aloitin palkkatyön tekemisen vähän ennen kuin täytin 14 vuotta. Ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia tuli siitä eteenpäin jaettua liki seitsemän vuotta. Joensuun Kanervalan asukkaat kiittänevät ja kironnevat. Lienen ollut myös muutaman tylsistyneen kotikoiran päivän kohokohta kahdesti viikossa.

4. Kävin lopulta biologian pääsykokeessa asti, mutta päädyin kuitenkin opiskelemaan historiaa ja kulttuuriantropologiaa. En oikein vieläkään tiedä, miten siinä niin kävi. Eräs ihmismielen ammattilainen tosin kysyi viime kesänä - valittaessani, miten historiantutkijalla voi olla näin kompleksinen suhde ajan kulumiseen - olenko koskaan miettinyt, että ilmeisen nuorena alkanut aika-ahdistukseni olisi saattanut olla tiedostamaton syy alanvalintaani. Kiinnostava ajatus.

5. Olen ollut siinä mielessä hirveän onnekas, etten ole ollut vielä päivääkään työttömänä kiikkerästä alanvalinnastani huolimatta. Osittain kiitos kuuluu paikallislehdelle, joka "koulutti" minut valokuvaavan uutistoimittajan hommiin virallisten opintojeni ohella, ja jossa työskentelin monet pätkät, viimeksi viime kesänä.

6. Työkseni olen myös siivonnut ja pitänyt siitä, tosin olisin pitänyt vielä enemmän, jos annettu aika ja työmäärä olisivat täsmänneet edes likipitäen niin, että omaan kädenjälkeensä olisi voinut olla tyytyväinen.

7. En pystyisi tekemään vuorotyötä. Kokeilin sanomalehden jakamista yhden opiskelukesän alussa, mutta vuorokausirytmini ei millään asettunut aamuyöllä tehtävään työhön. En pystynyt nukkumaan päivällä enkä yöllä ja olin puolikuollut kahdessa viikossa. Tunsin heikkoudestani jonkinmoista huonoa omaatuntoa, kunnes luin, että osa ihmisistä - edes sairaanhoitajista - ei kerta kaikkiaan kykene vuorotyöhön. Hatunnostoni heille, jotka siihen pystyvät!

8.  En osaa ennustaa, miten työelämäni tästä eteenpäin rullaa, mikä ei liene nykypäivänä mikään uutinen. Pysynkö yliopistomaailmassa tai edes sen liepeillä, vai päädynkö vaihtamaan jossain vaiheessa kokonaan alaa? Jos päädyn, mihin? Voisin kuvitella tekeväni hyvinkin toisenlaisia töitä kuin nyt, enkä ole sinänsä nirso työn suhteen, mutta täysin omien arvojeni vastaiseen pestiin - vaikkapa juorulehden toimitukseen - tuskin suostuisin.


Kuva on lainattu täältä. PhDComics-sivustolta löytyy paljon sellaista, jonka akateeminen (pätkä)työläinen omakseen tunnistaa.
 




2 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Minäkään en oikein pysty tekemään vuorotyötä. Olen tehnyt vähän 2-vuorotyötä ja se saa kyllä elämän sekaisin. Kolmivuorotyötä en uskalla ajatellekaan.

Kati Parppei kirjoitti...

Katsos, jostain syystä ilmoitukset kommenteista eivät tule enää sähköpostiini. Pahoitteluni, tämä jäi kokonaan huomaamatta! Mutta juu, joillekin vuorotyö sopii - esimerkiksi anoppini teki sitä 40 vuotta täysin tyytyväisenä nukkuen hyvin aina, kun siihen oli tilaisuus.