Vapaakappaleita ja lumikelloja

Valamo-kirjan tekijänkappaleita on sen verran reilusti, että ajattelin voivani toimittaa muutaman myös Pagistaanin uskollisille lukijoille vaikkapa sen kunniaksi, että blogi on ollut pystyssä huimat yhdeksän vuotta. Kymmenvuotistaipaleen juhlistaminen olisi toki komeampaa, mutta mennään nyt näillä vuosilla.

Paljon on blogosfääri yhdeksän vuoden aikana muuttunut ja osin hiljentynytkin. Moni konkari ja vanha tuttu lienee siirtänyt pohdintansa muuhun sosiaaliseen mediaan tai niin sanottuun oikeaan elämään. Eivätpä ole Pagistaaninkaan päivitysmäärät olleet viime vuosina enää samoja kuin alkuaikoina.

Mutta asiaan. Nopeimmat kolme saavat siis kirjan omakseen ilmoittautumalla kommenttilaatikossa ja antamalla lyhyen perustelun sille, miksi teoksen hyllyynsä haluaa. Kirjoittajaa ei tarvitse kehua.

Tarjoukseen toki sisältyy rohkea oletus, että Pagistaanilla on edelleen ainakin kolme lukijaa. Ei sekään sanottua ole.

Mikäli teoksesta jotakin haluaa maksaa ja samalla kattaa postituskuluja, voi lahjoittaa jonkun roposen juoksukampanjaani ja osaltaan edesauttaa afrikkalaistyttöjen kouluttautumismahdollisuuksia.

Toinen vaihtoehto tukea hyvää asiaa on hankkia kirja aikanaan Valamon luostarin kirjakaupasta; sieltä myydyistä kappaleista aion siirtää tekijänpalkkion palaneen päärakennuksen kunnostamiseen tai uudelleen rakentamiseen. Sain sekä väitöskirjaa että tätä teosta väsätessäni Valamosta niin paljon tukea - muun muassa luvan käyttää luostarin kuva-arkistoa veloituksetta - että tahdon antaa jotain myös takaisin, vaikka vaatimattomallakin tavalla.

---

Sain vihdoin aikaiseksi hankkia paikallisen puhelinliittymän - en ymmärrä, miksi jahkailin sen kanssa niin pitkään - joten syksyllä hankkimastani älypuhelimesta on nyt enemmän iloa. Esimerkiksi karttaominaisuus on mainio pitkillä juoksulenkeillä, joilla olen taipuvainen eksymään, vaikka kotona reitin kartasta katsoisinkin.

Myös puhelimen kamera on yllättävän hyvä. Esimerkiksi tuo pikaisesti räpsäisty kuva lenkin varrelle osuneista lumikelloista on teknisesti sangen kelvollinen. Pienen "toimintakamerani" jälki ei ainakaan värien osalta yllä samaan (toimintakamera on siis rintataskuun mahtuva Olympus - sitä pidän mukanani pyöräily- tai kiipeilyretkillä, joille järjestelmäkameraa ei viitsi raahata särkymään). Alareunan epäonnistunut rajaus häiritsee tosin silmää; tarkentamisen ja rajaamisen hienosäätömahdollisuuksia ei voi tietenkään verrata oikeaan kameraan. Tai sitten olen vain tottumaton kännykkäkameran käyttäjä.

Niin, täällä kukkivat jo lumikellot. Aurinkoisimmilla paikoilla myös narsissit alkavat avata kukintojaan. Peipposet huutavat ikkunan takana aamukuudesta alkaen, välillä soolon tai hätäisen varoitussarjan lirauttaa punarinta tai mustarastas. Kyyhkysten puhallinorkesteri on niin ikään ahkerasti äänessä. Muuten on kyllä ollut varsin kylmää ja epävakaista, aivan kuin Suomessa huhtikuussa.