Pagistaanissa tunnetusti kannatetaan inhimillisen pääoman kartuttamista mammonan sijaan. Niinpä mainostettakoon kahta meneillään olevaa keruuprojektia, joista molemmat liippaavat läheltä myös allekirjoittaneen elämää: sienihulluus iskee syksyisin ja jurttaa on muutettu nopeasti laskettuna kolmetoista kertaa, jos mukaan ei lasketa näitä tilapäisiä ulkomaanvisiittejä (muutot ja sienet eivät kyllä sikäli sovi yhteen, että muuttaessaan paikkakuntaa menettää myös vaivalla oppimansa sienipaikat).
Ensimmäinen on siis Sienet ennen ja nyt -keruu, jossa joensuulainen perinteentutkimuksen opiskelija kokoaa tietoa sieniperinteestä pro gradu-työtään varten.
Mitä sieniä ennen vanhaan syötiin? Mitä muita käyttötapoja sienillä oli? Millä nimillä sieniä kutsuttiin? Muistatko sieniin liittyviä uskomuksia, kaskuja tai tarinoita? Onko suhtautuminen sieniin ja sienilajeihin sinusta muuttunut? Mikä on oma suhteesi sieniin ja sienestykseen? Mikä on paras sienestysmuistosi?
Vastausaikaa on toukokuun loppuun ja vastaukset tallennetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Joensuun perinnearkistoon.
Kun muisti ja sormet ovat vertyneet itiöemien parissa, voi seuraavaksi haasteekseen ottaa SKS:n Elämää muuttolaatikoissa -keruukilpailun. Aikaa on syyskuun loppuun saakka ja paras kirjoitus palkitaan kirjapalkinnolla. Myös kaikkien osallistujien kesken arvotaan kirja. Sen voi sitten taas pakata johonkin muuttolaatikkoon lajitovereidensa seuraan.
Keräämme muuttamiseen liittyviä kertomuksia, kokemuksia ja muistoja. Tavoitteenamme on monipuolinen ja runsas aineisto. Jokainen vastaus on tärkeä, sillä vastauksia käytetään opetus- ja tutkimusaineistona. Kirjoitukset arkistoidaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon ja sähköisessä muodossa saapuvat kirjoitukset lisäksi Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon.
---
Lisäys konehuoneen puolelta: Pagistaanissa on harvemmin tekstejä poistettu, koska itsesensuuri toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta nyt tein poikkeuksen ja poistin parin päivän takaisen postauksen. Aihe, joka kirjoittaessa tuntui yksinomaan yleisesti(kin) kiinnostavalta huomiolta ihmismielen syövereistä, alkoi sulatellessa tuntua asialta, jota pureksii kuitenkin mieluummin itsekseen. Joskus ehkä vielä siihen palaan tai sitten en. Sääli, että myös hyvät kommentit hulahtivat pesuveden mukana, mutta eivät ne hukkaan menneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti