tiistaina, maaliskuuta 19, 2013

Yhdeksän vuotta

Kuva on lainattu täältä.
Muun muassa Peilikirjoitusta-blogissa on viime aikoina pohdittu blogin merkitystä omassa elämässä. Aika ajoin Pagistaanissakin on metablogattu aiheesta, mutta linkkien etsiminen tuntuisi kovin työläältä. Tietysti olisi mielenkiintoista verrata nykytuntemuksia siihen, mitä ennen on asiasta ajatellut.

Pagistaan siis täytti tammikuussa huimat yhdeksän vuotta. Paljon kertonee se, etten kertaakaan ole ajatellut lopettaa bloggaamista, vaikka hiljaisempia kausiakin on mukaan
mahtunut.

En ole toisaalta saanut näiden vuosien aikana hahmoteltua kirjoittelulleni mitään tiettyä linjaa. Pagistaan ei ole historia-, kirja-, kulttuuri-, koira-, valokuvaus-, luonto- tai huumoriblogi. Ei se ole myöskään virtuaalinen päiväkirja. Tämä määrittelemättömyys on varmasti pitänyt lukijakunnan melko pienenä; ei ole ollut sellaista aiheenmukaista verkostoa, johon blogi olisi sujuvasti liittynyt (eikä minulla ole turhan suuria luuloja tarinoideni tasosta muutenkaan).

Toisaalta juuri hajanaisuus on tehnyt bloggaamisesta muun elämän suorittamisesta irrallaan olevaa, täysin stressitöntä verbaaliverryttelyä. Toki aiheet ovat joskus kevyitä, joskus raskaampia ja toisinaan varsin henkilökohtaisia, mutta blogin kirjoittamista toimintana leimaa tietty kepeys ja irrottautuneisuus. Heti, jos olen yrittänyt ryhtyä kirjoittamaan määrätietoisemmin tai rajatummin, bloggaamisesta on kadonnut ilo.

Henkilökohtaisesta puheen ollen, kerran vaihdoin nimellä bloggaamisen nimimerkkiin. Mutta ei se tuntunut omalta - miksi, sitä en osaa oikein sanoa. Kirjoitin aivan samalla tavalla samoista asioista silloinkin.

Omista viistouksistani ja solmukohdistani olen ollut usein melko avoin, mutta se on osin tietoinen valinta; en ole koskaan halunnut luoda itsestäni virheetöntä virtuaaliversiota, korein värin maalattua viehettä työnantajille, vaikka imagonrakennus internetissä onkin nykypäivää. Toisaalta juuri elämän varjopuolet ovat niitä, jotka yhdistävät ihmisiä ja saavat aikaan keskustelua. Omat avautumiseni ovatkin olleet sellaisia, että olen uskonut aiheen jollain tapaa kiinnostavan tai koskettavan muitakin.

On silti asioita, joita en suurin surminkaan repostelisi blogissani. Usein ne liittyvät muihin ihmisiin. Myös jotkut elämänvalinnat koen yksityisiksi tai ainakin sellaisiksi, etten koe blogia luontevaksi foorumiksi niiden yksityiskohtaisempaan puimiseen.

Blogistan, blogosfääri - sosiaalisena ympäristönä se on edelleen tärkeä, vaikka "huippuvuosien" kommenttiketjut ovat enää muisto ainakin Pagistaanin osalta. Muun sosiaalisen median myötä moni vanha tuttu siirtyi toisille foorumeille tai vähensi kirjoitteluaan minuakin enemmän, enkä ole ollut kovin ahkera hakemaan uusia blogituttavuuksia.

Nyt Englannissa ollessani virtuaalisen juttuseuran tarve lienee kasvanut, koska olen urakalla etsinyt uutta lukemista ja koettanut aktivoitua muiden kommenttilaatikoissa. Pagistaan on myös päivittynyt ahkerammin kuin pitkään aikaan, osin varmaankin siksi, että asun täällä (enimmäkseen) yksin. Suomeksi kirjoittaminen on niin ikään rentouttavaa englanniksi työskentelyn lomassa.

Pagistaan siis näillä näkymin jatkaa olemassaoloaan itsenäisenä ja joskus itsepäisenäkin pikkuvaltiona Blogistanin kirjavassa kansainyhteisössä. Anarkia aiheiden suhteen jatkunee: juttu luistaa, silloin kun luistaa, niistä aiheista, mistä kulloinkin huvittaa kirjoittaa. Jos joku jorinoitani lukee ja kenties kommentoikin, aina hauskempaa.

6 kommenttia:

Lahja kirjoitti...

Löysin blogisi Kulutusjuhlan kautta, ja laitoin muutaman tekstin lukemisen jälkeen readeriin. Olen melko laiska ottamaan uusia blogeja seurantaan, koska yleensä kestää hetken päästä sisään. Sinun tekstisi kuitenkin vaikuttavat kivoilta, vaikka mitään selkeetä linjaa ei olisikaan.

Itse ajattelen bloggauksesta, että vaikka lukijoita ei hirveästi olisikaan, niin kirjotustatsin ylläpidon lisäksi siinä ainakin kertyy itselle mielenkiintonen arkisto omista ajatuksista. Vaikka kaikkea ei kirjottaisikaan, usein kuitenkin muistaa itse myös ne rivien välit, mitkä jätti kaikille kertomatta.

Kati Parppei kirjoitti...

Hei Lahja, hauska tavata...!

Totta kyllä, blogi palvelee myös eräänlaisena arkistona ja muistiona. Aika usein sieltä tulee tarkistettua, koska joku asia tapahtui tai mitä joskus jostain kirjoitti eli ajatteli.

Kylläpä muuten tuli hinku mäenlaskuun blogiasi katsellessa... Tänä talvena se hupi jäikin väliin, kun ei edes sitä puoliteholla kaavailtua alppireissua tullut tehtyä.

Jenny kirjoitti...

Jatkakaa. Terv. Uskollinen fanityttö.

Kati Parppei kirjoitti...

Kiitos uskollisuudesta ja sama sinnepäin! Mutta mepä olemmekin kulkeneet jo piiiitkän yhteisen blogitaipaleen (puhumattakaan siitä, että ihminen voi lähteä Itä-Suomesta, mutta Itä-Suomi...).

Liiolii kirjoitti...

Harva blogi on näin pitkäikäinen! (Liiolii aloitti jo vuosia sitten, mutta useita deletointeja on tapahtunut.) Pitkää ikää edelleen toivottelen!

Kati Parppei kirjoitti...

Kiitos, Liiolii. Sinäkin olet näitä kivoja uudempia blogituttavuuksia, jotka osaltaan motivoivat jatkamaan kirjoittelua itsekin.