Paikallislehden toimituksessa tapasin katsella himoiten työkaverini jämäköitä, metsurinsaappaiksikin kutsuttuja nahkasaappaita. Niissäpä kelpasi lähteä juttukeikalle vaikka umpihankeen sukkiaan kastelematta tai kylmettämättä varpaitaan. Pari vuotta sitten - oi onnen päivää - sain lahjaksi samanlaiset saappaat, joita olen sittemmin kuluttanut ahkerasti. Koska maltan harvoin talviretkilläni pysyä auratuilla teillä, jalkineet ovat parhaat mahdolliset, joskaan eivät kovin naiselliset (semminkään, kun koipeni eivät ole kooltaan pienimmästä päästä). Uimahallin pukuhuoneessa on ruuhkaa. Tyylikkäästi harmaantuneita hiuksiaan kuivaa lintumaisen siro, kauniisti pukeutunut rouva. Huomaan hänen vilkuilevan vaivihkaa saappaanlohmakkeitani ja haluavan selvästi sanoa jotakin. En oikein tiedä, mitä odottaa, kenties kommenttia nykyajan merkillisistä asuvalinnoista. Naisella itsellään on kapeakorkoiset pikku saapikkaat.
Puuteroituaan kasvonsa ja rajattuaan huolellisesti huulensa rouva saa suunsa auki.
- Anteeksi, mutta minun on pakko kysyä, mistä noita saappaita saa? Juuri tuollaisia olen etsinyt!
Mielelläni suosittelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti