Tuskin on polvi saatu kutakuinkin kuntoon, kun kone yskähtelee taas. Ikäkö jo alkaa painaa, vai ovatko humanistin vaatimattomat harrasteet liian vaarallisia?Tiistaina kasvimaalla ihmettelen, kun pari kertaa pystyyn noustessa oikea jalka ei tahdo ottaa painoa päälleen. Sama toistuu myöhemmin. Koipi tuntuu muutenkin oudon heiveröiseltä. Kun aamulenkillä saan pelätä tuuskahtavani vauhdissa nenälleni jalan pettäessä alta, päätän hypokondrikon maineen uhallakin kysyä taas kerran neuvoa YTHS:n kilteiltä terveydenhoitajatädeiltä. Ihmettelen kiusan alkaneen yht'äkkiä kasvimaalla kykkimisen myötä.
Käsky käy marssia vielä samana päivänä fysioterapeutille. Taas. Nolottaa hiukan.
- Tyypillinen iskiasvaiva, kuuluu tuomio ja selitys, kuinka kumartelu ja kyykistely voi painaa alaselässä iskiashermoa. Se taas tuntuu jalan halvausmaisena heikkoutena.
- Viikossa sen pitäisi palautua ennalleen, kunhan venyttelet ahkerasti. Kitkeä et saa, etkä istua pitkiä aikoja kerrallaan.
Onpa tämäkin. Ensin lenkkeilevältä istumatyöläiseltä kielletään liikkuminen, muttei istumista. Sitten istuminen, muttei liikkumista. Onneksi ei sentään yhtä aikaa. Ja onneksi kyse on varsin pienistä vaivoista.
Mutta kasvimaa on kitkettävä loppuun, hermopaineita tai ei, joskaan sitä en katsonut aiheelliseksi sanoa ääneen. Sisko pistäytyi sopivasti talkooapuna, mutta vielä on musta- ja punajuuret pelastettava juolavehnän ja ohdakkeiden hirmuvallalta.
2 kommenttia:
Tekee mieli kyllä nyt sulle sanoa, että liiku minkä kykenet ja venyttele, mutta älä kitke äläkä varsinkaan jumitu kirjoittamaan. Iskiasvaiva varoittaa aina juuri siitä, mitä on tehty liikaa. (Sanoo vanha iskiaksenkin tuttu sairaanhoitaja!)
Ellinoora, kiitos, juuri nuo ohjeet minäkin sain. En kyllä malttanut olla kitkemättä kasvimaata loppuun, mutta vaihtelin työasentoa ahkerasti (Tee, kyljellään en sentään kokeillut ;) ja nousin vähän päästä venyttelemään - eikähän tuo vaiva tuntunut siitä enää äityvän. Pikemminkin se on nyt asettumassa, kun tiedän, mitä kohtaa pitää venyttää :).
Hälytysmerkkejähän tuollaiset useimmiten ovat, kroppa huomauttaa joutuneensa tavalla tai toisella liian koville. Kumma vain, kun aiemmin ei moistakaan ole ilmennyt, eikä muitakaan remppoja.
Lähetä kommentti