Kasvimaalle levitettävä hallaharso on mainio keksintö. Sen suojissa taimet saavat hyvän alun kasvuun.
Valitettavasti se koskee kaikkia taimia.
Kun palstaviljelijä siemenet kylvettyään ja harson levitettyään lähtee viikoksi reissuun, ja kun tuon viikon ajalle osuu kylmien öiden sijaan sekä kesäsateita että helleaalto, odotettavissa on jännittäviä hetkiä. Etenkin, kun vuosia viljelemättä olleelle savipellolle on kehittynyt vankkajuurinen perusasujaimisto, jonka elämänhalua edelliskesän kitkemiset - lannoittamisesta puhumattakaan - näyttävät lähinnä voimistaneen.
Silloin toimitaan näin.
1. Nostetaan harsoa varovasti.
2. Vedetään henkeä ja koetetaan voittaa halu karata paikalta. Myös ääneen parkuminen herättäisi kiusallista huomiota.
3. Mietitään, voisiko ohdakkeita syödä (aasi Ihaa ainakin söi).
4. Kun ensipaniikki on mennyt ohi, tarkistetaan ruutupaperille väsätystä kartasta, mitä kyseiseen penkkiin on tullut kylvettyä.
6. Laskeudutaan epäergonomiseen ja epäesteettiseen asentoon, jossa silmät ovat viisitoistasenttisen, turkkimaisen rikkakasvuston* tasalla.
5. Aletaan etsiä merkkejä porkkanantaimista. Tässä on syytä olla sitkeä ja periksiantamaton.
6. Kun hennot, parisenttiset taimet on paikallistettu, unohdetaan kello, lisätään aurinkovoidetta ja käydään työhön aloittaen suurten linjojen raivaamisesta hartiavoimin ja edeten kirurgin tarkkuutta vaativaan sormenpäätyöskentelyyn.
Toistetaan yhtä monta kertaa kuin kasvimaalla on penkkejä. Hoetaan voimasanojen sijaan vanhaa kiinalaista sanontaa, jonka mukaan puutarhanhoito antaa elämälle tarkoituksen.
*Reiluuden nimissä on huomautettava, että rikkakasvi on täysin subjektiivinen, etten sanoisi syrjivä määritelmä. Poliittisesti korrektimpaa voisi olla puhua "kasvista, joka on väärässä paikassa ihmisen suunnitteleman maan hyötykäytön kannalta".
4 kommenttia:
Ohdakkeet ovat herkullisia, jos porkkanoita ei ole. Samoin vesiheinä, juolavehnä, matara, voikukka, leskenlehti ja lukemattomat muut luonnontilaiset pellon asukit, jotka ovat sopeutuneet evoluution kierrossa savipeltoon huomattavasti paremmin kuin porkkanat.
Siksi olenkin siirtynyt hiekkaviljelyyn.
Jep, hiekkalaatikko kuulosti hienolta. Ehkä joskus, jos on oma piha... nyt pitää tyytyä siihen, mitä tarjolla on ja olla iloinen, kun ylipäänsä saa kouransa multaan ;).
Totta. Itse aloitin juuri noin, pienellä savisella pläntillä, mutta sitten se vei mennessään... Voi miten nautittavasti kirjoititkaan! Hykertelin koko illan ja vielä tänä aamunakin mielessäni. Ja nyt sipulipenkkiä kitkemään!
Hih, kiitos kiitoksista ;).
On se kumma, että pienenä äiti joutui aina erikseen patistamaan kitkemishommiin, mutta aikuisena kasvimaalle könyää vapaaehtoisesti...
Lähetä kommentti