perjantaina, elokuuta 31, 2007

Parhaassa valossaan

Eilen aamukuudelta Oulu oli vielä uninen ja rento. Joesta nousi usvaa ja kalpeneva kuu vaihtoi vahtivuoroa auringon kanssa. Liikkeellä oli vasta muutamia autoja ja varhaisia pyöräilijöitä, rantatöyrään sorsat nukkuivat pää siiven alla.

Syysaamu parhaimmillaan, viileä ilma kevyttä hengittää.

Olen vuosien myötä ottanut tavaksi pitää juoksutöppöset reissurepun vakiovarusteena. Moni kaupunki näyttäytyy parhaassa valossaan varhain aamulla heräillessään haukotellen uuteen päivään. Noissa hiljaisissa aamukierroksissa on jotakin tyyntä, taianomaista ja hyvin henkilökohtaista, ne ovat jotenkin elämäntäyteisiä kaikessa eleettömyydessään.

Proosallisempi syy reissulenkkeilyyn ja -venyttelyyn on se, että eritoten seminaarit ja muut kinkerit tapaavat olla silkkaa istumista aamusta iltaan. Päiväkausien paikallaan pönöttäminen saa puolestaan aikaan ikävää iskiasoireilua, josta näyttää muodostuneen allekirjoittaneen vakiovaiva. Ilmeisesti se on äidinisän perintöä; hänelläkin iskias ilmoitti olemassaolostaan aika ajoin huolimatta kilpasuunnistajan ja aktiiviliikkujan elämästä.

Onneksi kiusa ei - ainakaan vielä - ole äitynyt kovin pahaksi, vaikka oleminen välillä vähän hankalalta tuntuukin. Panen toivoni juoksemisen lisäksi vätkytyksen, vesijuoksun ja venyttelyn pyhään kolminaisuuteen ja koetan olla herättämättä nukkuvaa karhua.

Ei kuulosta kovin mukavalta nimittäin.

4 kommenttia:

Jari Sedergren kirjoitti...

Kolmeen vuoteen ei ole ollut. Enkä ole muistellut, paitsi silloin, kun on se ennakkonipistys varoittamassa tulevasta. Sen kun tunnistaa ja toimii oikein, itse superjumia ei sitten ehkä tulekaan.

Kati Parppei kirjoitti...

Pidetään peukkuja superjumin poissapysymisen puolesta jatkossakin.

Saanko muuten kysyä oma lehmä ojassa, miten toimit tuon ennakkonipistyksen kanssa? Venytystä, relaksantteja vai karkotusloitsuja?

Jari Sedergren kirjoitti...

Kävelyä, notkistelua, vaikka se voi just olla vaarallista, kun voi jäädä pinne päälle.

Muulloin lämpimässä peiton alla, ei kylmää. Eikä istumista sillä kankulla.

Ei hyppyjä, juoksua tai portaiden laskeutumista - varsinkin bussista alas varovasti. Tämä tarkoittaa asianmukaista hitautta asioiden tekemisessä. Ei siis repimistä.

Jos istuu hetken, ylös käsillä tukien. Sehän auttaa myös selkäongelmissa. Mutta istumista parempi on mennä oikeaan asentoon makuulle.

Kati Parppei kirjoitti...

Hmmjaa. Kiitos vinkeistä. Tuota juoksemista olen välillä miettinytkin, että tekeekö se hyvää vai pahaa oireilun ollessa päällä. Toisaalta lämpimät lihakset ovat välttämättömiä venyttelylle, joka taas tuntuu pitävän vaivan kurissa.