maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Maalarikissat

Joulun hyvän tahdon sanoman materialisoituminen näyttää väistämättömältä, vaikka kuinka yrittäisi usuttaa läheisiään kohtuuteen ja pysyä siinä myös itse. Pagistaanissa ilmiö näkyi tänä vuonna muun muassa kauan kaivattuna valurautapatana, aina tarpeellisina villasukkina sekä uutena puhelimena, jonka hankintaa allekirjoittanut oli itsepäisesti lykännyt yrittäen sivuuttaa entisen kälkättimen dementiaoireet ja vanhuudenheikkouden (joiden ilmaantumiseen ei, sivumennen sanoen, kovin monia käyttövuosia tarvittu; kestävyyttä ja laatua tärkeämpää taitaa tosiaan olla se, että tavara kiertää ja vanhan tilalle ostetaan ahkerasti uutta).

Yllättäen pukinkontista löytyi myös Maalarikissat. Maalarikissat!

Kasin ja Masin väriseikkailuihin on kulminoitunut minun ja sisareni hiljainen kädenvääntö siitä, kenelle vanhat lastenkirjamme oikeastaan kuuluvat, vai kuuluvatko ne kellekään. Suuri osa niistä kun on aikanaan hankittu kymmenen vuotta vanhemmalle siskolleni, mutta viimeksi niitä on kuluttanut allekirjoittanut. Siinäpä oikeusoppineille pulmaa kerrakseen! Me olemme ratkaisseet ongelman pitämällä tärkeimmät kirjat ei kenenkään maalla, eli mökin kirjahyllyssä. Ja tärkeimmistä tärkein on ollut juuri Maalarikissat.

Nyt tämä sisarellinen kiistakapula on siirtynyt pois päiväjärjestyksestä, kiitos Huuto.net-palveluun riippuvuussuhteen muodostaneen siskoni (itse asiassa kirja taitaa ilmestyä uusien ikäpolvien iloksi uusintapainoksena helmikuussa, mikäli Tammen sivuja oikein tulkitsin).

3 kommenttia:

Dyro kirjoitti...

Maalarikissat, mikä takauma!

sivuaskel kirjoitti...

Tuo Tammen satukirja-sarja sykähdyttää aina! Lapsuudessa niitä luettiin niin että sivujen nurkat hiertyivät hiirenkorville. Nykyisin minulla on tapana - Joulupukin apurina - laittaa pukinkonttiin omille kolmikymppisille tytöilleni aina yksi satukirja lahjaksi. Vanhat kirjat on säilötty lasten pahvilaatikoihin, jotka toivottavasti kulkevat kaikkien muuttojen mukana.
Onnellista Uutta Vuotta ja kiitos kirjoituksistasi, joita on mukava käydä lueskelemassa täällä!

Kati Parppei kirjoitti...

Dyro, arvasinhan, että joku muukin löytyy...

Sivuaskel, kiitos samoin! Ja tuo tapahan on mitä mukavin. Meilläkään ei ole koskaan ylenkatsottu lastenkirjoja, vanhoja sen enempää kuin uusiakaan. Minäkin saan säännöllisesti joululahjaksi Mauri Kunnaksen uusimman kirjan, viime vuonna peräti kaksin kappalein.