perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Palapeli

Tiedättehän, miten palapeliä tehdessään paloista kokoaa ensin pieniä yhteenliittymiä: reunasuikaleen, osan jotakin kuviota. Myöhemmin noita saarekkeita voi jo liittää yhteen, reuna valmistuu, kuva alkaa hahmottua ja työ nopeutua kuin itsestään. Pian palapelin äärestä ei malttaisi nousta ollenkaan pois, vaan etsii ja laittaa paikoilleen vielä yhden palan, sitten vielä yhden...

Oikeastaan ensimmäistä kertaa alan uskoa, että tuo väitöskirjaksi kutsuttu Iisakin kirkko todella tulee valmistumaan. Tunne on aika hieno.

4 kommenttia:

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Vautsi, kuulostaa mahtavalta! Onnea tähänastisesta suorituksesta!

Sedis kirjoitti...

Kyllä se siitä.

Sait sä ne siipihavina-jutut talteen?

Päivi H-K kirjoitti...

Hyvä homma!! :)

Kati Parppei kirjoitti...

Marinadi, kiitos. Hetkittäin iskee hybris - kyllä tässä taas maan pinnalle palataan ;).

Sedis, en ole vielä ehättänyt havinoiden kimppuun. Saan ne sieltä kyllä talletettua, kunhan kerkiän.

Päivi, näyttää siltä, että veneen alle muuttommekin voi vielä toteutua, kunhan saan tutkinnon kasaan ja liityn työtä hakevien humanistien toiveikkaaseen joukkoon...