Keveämpää linjaa

Aika ajoin allekirjoittaneen musiikinkuuntelussa tulee tavallista intensiivisemmän kuulostelun kausia, vaikka keikoille olenkin hävettävän laiska lähtemään. Koska itse ilahdun kovasti uusista löydöistä ja suositteluista, eikä koskaan tiedä, mikä kellekin kolahtaa, taidan tarjota pari maistipalaa uutta kuunneltavaa kärkkyville.

Tänä näennäistalvena ei ole tehnyt mieli synkistellä yhtään enempää kuin on pakko, joten Pagistaanissa on pidetty ehkä tavallista keveämpää, melodisempaa ja duurivoittoisempaa kuuntelulinjaa. Viime aikoina on pyöritetty muun muassa Vilma Timonen Quartetin vinkeää kantelefuusiolevyä. Minäkin kävin yhden kevään Timosen kanteleopissa kymmenkielinen kainalossa sähkökanteleesta haaveillen, mutten muista, kumpi meistä vaihtoi ensin paikkakuntaa, jolloin tunnit jäivät. Ääninäytteitä uudelta levyltä löytyy täältä.

Uudelleenlämmityksessä on ollut puolestaan 90-luvun lopun pikaromanssini viistohkon valkovenäläisen Ljapis Trubetskoj-poppoon kanssa (venäjänkielinen kotisivu löytyy täältä). Luulin koko hippipoppipunkska-yhtyeen lakanneen olemasta aikapäiviä sitten, mutta eipäs vain. Viime vuosien tuotantoa on muun muassa Kapital (Pääoma). Kappaleessa ja videossa irvistellään kapitalismin taluttamille kommunistijohtajille ja lauletaan muun muassa, että "vasemmassa kädessä Snickers, oikeassa Mars - markkinointijohtajani on Karl Marx".

Niitä vanhoja, allekirjoittaneen puhkisoittamia kappaleita edustaa hittiklassikko V platje belom (Valkoisessa puvussa). Yhtyeen filosofian tuntien epäilen sen olevan enemmän tai vähemmän kieli poskessa tehty parodia vaaleanpunaisista, maailmaasyleilevistä rakkausrallatuksista. Ilmeisesti en ole kovasti kyynistynyt kymmenessä vuodessa, koska minusta se on yhä kaikkine klisheineenkin aika söpö luritus. Uudempi Sneznaja koroleva (Lumikuningatar) oli niin ikään tirauttaa sentimentaalisuudessaan tipan linssiin (Youtubessa kappaleeseen on näköjään ympätty pätkiä Moulin Rouge-elokuvasta, siinä missä Zolotom ogni- eli Kultaiset tulet-biisin maallikkovideossa on hyödynnetty venäläistä Päivävahti-elokuvaa).

Mitäs muuta? Juoksulenkeillä on kuulokkeissa soinut La Oreja de Van Gogh-porukan espanjalaispop (virallinen kotisivu on täällä, mutta ainakin allekirjoittaneesta se on varsin epäkäytettävä ja automainoksineen suorastaan ärsyttävä). Yleensä en ole tavannut kuunnella musiikkia juostessani, mutta nyt töppöstä siivittämään on kyllä tarvinnut jotakin auringonkeltaista ja kuulaankepeää harmaan tuhruisuuden vastapainoksi. Täältä löytyy muutama maistiainen. Keväällä siirrytäänkin taas lintujen ääniin.

Mainittakoon nyt vielä sekin, että allekirjoittaneen YUP-kokoelmaa on vihdoin täydennetty nettidivarissa runsaalla kädellä. Se olikin kärsinyt pahoja menetyksiä reilun puolen vuosikymmenen takaisen avioeron ja lainalevyiltä äänitettyjen kasettien hiipumisen myötä (maallinen omaisuushan on kaikkinensa sivuseikka, mutta kyllä lusikoiden jakamista traumaattisempi kokemus on kirjojen ja levyjen jakaminen; niinpä reagoinkin ensin vaistonvaraisella hätkähdyksellä, kun elämäni valo oli taannoin omatoimisesti yhdistänyt molempien levykokoelmat - teko, joka toki sai oitis hyväksyntäni).