Pagistaanin väki on hajaantunut viikoksi joltisenkin laajalle alueelle, tosin kaikki itään päin viiraten ja luonnonvaroja hävettävän paljon tuhlaten. Siippa hikoilee Mumbain helteessä allekirjoittaneen herätellessä lähityöpäivän jälkeen talvenkoleaa rantasaunaa.
Lunta on paljon viime viikon jäljiltä, huomasin pyörähtäessäni jo tullessani mökillä tavaroita jättämässä. Koirat eivät olisi millään halunneet palata autoon, vaikka vakuuttelin meidän tulevan huomenissa takaisin. Jos vaikka olisivat ymmärtäneet. Huomenna. Takaisin.
Pimeyttä ja hiljaisuutta. Kunpa niitä voisi tankata varastoon. En taida koskaan oppia täysiveriseksi kaupunkilaiseksi tai lähiöasujaksi, en osaa työntää juuriani kuraisen asfaltin rakoihin tai suhtautua tyynesti ihmispaljouksiin, autopaljouksista puhumattakaan. Toivottavasti ei tarvitsekaan, kokonaan tai lopullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti