Suapikohan

Eilen aurinko oli pehmentänyt lumen soseeksi ja jään päällä oli sohjoinen vesikerros. Vaikkei yöpakkasta juuri ollut, varhain aamulla jäällä pääsi hyvin kulkemaan lumikengillä. Onnellinen koiranpoika kaarteli laajoja kunniakierroksia nousevalle auringolle, iän myötä mukavuudenhaluisemmaksi käyvä yliassistentti meni mieluummin takaisin nukkumaan.

- - -

Aina Pohjois-Karjalassa käydessäni huomaan, että olemukseeni tulee tiettyä rentoutta ja lupsakkuutta, joka muualla tuppaa jäämään piiloon. Osaltaan kyse on murteesta: täällä tunnen voivani puhua vapaasti kiinnittämättä lainkaan huomiota siihen, miten asiat sanon. Kyse ei ole siitä, että millään tavalla häpeäisin itäistä puheenparttani, jonka olemassaolon oikeastaan tiedostin vasta muutama vuosi sitten muuttaessani muualle. Mutta olen ollut huomaavinani, että nopeasti puhuessani puheen rytmi saattaa kuulostaa toisilta murrealueilta kotoisin olevista jotenkin hankalasti seurattavalta. Siispä olen oppinut puhumaan hieman hitaammin ja huolellisemmin ja vääntämään vähemmän. Mie ja sie toki ovat ja pysyvät.

Eilen etsiskelin paikallisesta sekatavarahallista käsikäyttöistä avantopumppua, maanmainiota ja yksinkertaista vehjettä, jolla saa rumpsutettua vettä ämpäriin kairanreiästä. Niitä ei ollut näkösällä, mutta jääsahoja oli tarjolla puoleen hintaan. Vieressäni joku vanhempi mies silmäili samoja sahoja ja nappasi sitten yhden mukaansa suunnaten kohti nuorta, geelitukkaista miesmyyjää.
- Suapikohan tällä sahattua jiätä?
- Jaa, mikäs se on? Jääsaha? Kaipa sillä sitten jäätä sahataan. En tiiä miten, kun en oo ite käyttäny. Katotaanpa.

Kaksikko suuntasi takaisin myyntihyllylle tutkimaan paketista avattua näytekappaletta. Ilmoitin olevani samalla asialla ja lyöttäydyin seuraan. Myyjää nauratti kovasti:
- Mie oon koko ajan luullut, että nää on pyykkitelineitä. Vai että jääsahoja.
Tartuin tilaisuuteen ja kysyin avantopumppuja. Kanssa-asioitsijani innostui niin ikään asiasta. Myyjä raapi päätään.
- On meillä ollut jottain. Pittää miettiä. Ossaatko selittää, minkälainen se pumppu on.
Minä selitin, ja vanhempi mies osoitti jääsahojen vieressä olevia pakkauksia:
- Kah, tuossahan niitä on.
- Ei, kyllä nuo on jumppapalloja, korjasi myyjä.

Nuori mies teki kelpo asiakaspalvelijan tavoin parhaansa kulkien kanssani liikkeen läpi, mutta pumppuja ei löytynyt. Jääsahan sitten ostimme molemmat, minä ja pappa. Mökillä testasin sitä avantoa tehdessäni; hyvin toimi. Asioinnista jäi myös ylen hilpeä mieli, vaikka kyseistä liikettä usein suureen ääneen parjataankin.

Sitä paitsi viime keväänä he lähettivät postissa lapaseni, jotka olin unohtanut koiranruokahyllyyn.