perjantaina, huhtikuuta 18, 2008

Namuruuna

Sain koirankasvattajaltamme kasvattajakollegan hänelle lähettämän tosikertomuksen, joka olisi saanut aamukahvit rinnuksille, jos sen olisi kahvimuki kourassa lukenut. Koska tarina on peräisin julkiselta, hevosaiheiselta keskustelupalstalta, tohdin referoida sen tässä.

Erään hevosia omistavan pariskunnan naapuriin oli muuttanut uusi perhe, jonka kanssa pariskunta oli tervehtimisväleissä - tai ainakin oli, kunnes perheen äiti oli jättänyt postilaatikkoon kirjeen, jossa vaadittiin hevosaitausta poistettavaksi lasten koulumatkan varrelta. Syynä oli se, että toinen hevosista "esitteli elintään" perheen koululaisten nähden. Äitiä huolestutti, millaista vahinkoa moinen saattaisi saada aikaan lasten herkissä mielissä.

Mitä tuossa nyt voi tehdä? Kertoja oli huvittuneen hämmentyneenä pohtinut, pitäisikö asiasta käydä keskustelemassa naapurin kanssa. Vai olisiko pidettävä puhuttelu estottomalle ruunalle, joka paikkojaan tuuletellessaan teki vain samaa kuin hevoset kautta maailman sivu? Kumpaakaan hän ei ollut vielä tehnyt, kun kaksi päivää myöhemmin hänen palatessaan kotiin iltalenkiltä naapurin rouva tuli vastaan kameran kanssa. Närkästyneenä rouva tivasi, eikö kirje ollut tullut perille, ja miksi mitään ei ollut tapahtunut. Lapset olivat kuulemma esittäneet jo kiusallisia kysymyksiä, ja äiti oli joutunut selittämään, että hevosen vatsan alla roikkuva kapistus oli sen umpisuoli. Kuulemma hevosten omistaja olisi ymmärtänyt asian vakavuuden, jos hänellä olisi ollut omia lapsia. Sitä paitsi perhe oli muuttanut maalle nimenomaan turvallisen kasvuympäristön vuoksi. Asia vietäisiin poliisille, ellei hevosia siirrettäisi, ja kuviakin oli nyt todisteena, rouva oli tykittänyt.

No, kertoja - joka mainitsi harvoin jäävänsä sanattomaksi, mutta nyt kohdalle oli osunut sellainen tilanne - jäi mielenkiinnolla odottamaan mustanmaijan kurvaamista pihaan. Mitähän poliisit tekisivät? Pidättäisivätkö irstaan eläimen, vai lätkäisisivätkö siihen sakkolapun?

Ja poliisithan tulivat. Tosin hevosen sijaan he olivat kyselleet talon isännän perään. Perheenäidin selostus oli nimittäin käsitetty niin, että intiimejä paikkojaan olisikin lapsille esitellyt omistaja, ei hevonen. Kun kertoja oli selittänyt asian ja näyttänyt saamansa kirjeen, toinen poliiseista oli ratkennut nauruun toisen yrittäessä pysyä edes jotakuinkin vakavana. Käytyään naapurin rouvan pakeilla he olivat palanneet, todenneet asian olevan kunnossa ja pahoitelleet väärinkäsitystä.

Eivät olleet kuitenkaan suostuneet kertomaan, millainen keskustelu naapurissa oli käyty.

Lisäys: Saman helmen löytänyt Linko linkitti alkuperäiseen keskusteluun, se löytyy täältä.

10 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Tästähän tämä päivä lähtee sitten kivasti käyntiin, kahvi valkoisella paitapuserolla. Kiits.

Kyä luonto on rivo. Onnea vaan perheen jälkikasvulle, jonka suhtautuminen omaan kehoon ja seksuaalisuuteen tulee epäilemättä olemaan mutkaton.

Kati Parppei kirjoitti...

Hih.

Tälle elämän tosiasioihin hyvin valmistellulle jälkikasvulle lienee tiedossa myös erinäisiä anatomisia yllätyksiä mm. umpisuolen kuviteltuun ja todelliseen sijaintiin liittyen.

Veera kirjoitti...

Epäuskon sekainen hihitys ei ota loppuakseen. Ja - jotenkin - ei oikeastaan naurata ollenkaan.

Sillä minkähänlaista vahinkoa lastensa sielunelämälle voivat aiheuttaa vanhemmat, jotka ovat valmiit manipuloimaan todellisuutta tässä mittakaavassa vain itse hankalaksi kokemiaan tilanteita välttääkseen?

Edesvastuuntoa, sellainen, mun mielestä. Ei suinkaan hevosen pito aitauksessa.

Kati Parppei kirjoitti...

Niinpä, Veera. Ei voi olla ihmettelemättä, mitä "kiusallista" lasten normaaleissa kysymyksissä normaalista asiasta voi olla. Luulisi, että vanhemmat olisivat vain tyytyväisiä, että sukupuoliasioista keskusteluun tarjoutuu näin luonnollinen ja jotenkin sympaattinen tilaisuus.

Mutta minullapa ei olekaan omia lapsia, enkä näin ollen ymmärrä tilanteen vakavuutta. Puhumattakaan siitä, että olen itse joutunut kärvistelemään eläinten ja niiden rivon käytöksen kanssa koko ikäni, joten olen epäilemättä traumatisoitunut ja kieroon kasvanut itsekin. Tuskin lienen siis sovelias tällaiseen asiaan kantaa ottamaan.

Kaura kirjoitti...

Minulla on omia lapsia ja pidänkin heillä tauotta pipoa silmillä, jottei silmä pieni näe mitä vain. Mitä ovat kukat, elleivät kasvien irstaita sukupuolielimiä, eikä siinäkään torellakaan vielä kaikki kamaluus, jota ympäristö tauotta tyrkyttää viattomalle simmulle. Maailma on TÄYNNÄ IRSTAUTTA!!! Lääh!

Kaura kirjoitti...

Niin, anteeksi, kukat ovat kasvien irstaita umpisuolia, piti sanomani.

aimo sika kirjoitti...

Tämähän oli nähty ennalta jo vuonna 1984 (sic!): "Eivät saa kivet vieriä/ Eivätkä lammikoissaan kieriä/ Virtahevot, villisiatkaan/ Kun hevoselle housut laitetaan".

http://www.eppunormaali.fi/disko.php

Jenni kirjoitti...

Jos kukat ovat häpyjä, niin kais tajuutte, että pölyttäjät ovat itseasiassa lentäviä p-juttuja.

Tämän ajatuksen tarjosi Michael Pollan ja "Halun kasvioppi"

Kati Parppei kirjoitti...

Kukat, nuo pervessit ekshibitionistit!

Ja hevoselle housut, ehdottomasti.

Päivi H-K kirjoitti...

Aku Ankkaa unohtamatta.