Pagistaanin viikonloppu kului tiiviisti sohvanreunalta toiselle siirtyessä ja kahvikuppia kallistellessa. Anoppikokelas oli kylässä ja halusi luonnollisesti kiertää tervehtimässä pääkaupunkiseudulla asuvat sukulaiset monen vuoden tauon jälkeen.
Entisen tavoin nykyinenkin anoppi pitää kovasti baletista, joten lauantaina harrastettiin kyläilyn lisäksi kulttuuria. Vaikka allekirjoittanut ei edelleenkään lukeudu klassisen balettitanssin ylimpiin ystäviin, kolme esitystä käsittänyt kokonaisuus oli hieno ja vaikuttava. Huomasin nauttivani ennen muuta puhtaaksiviljellystä liikkeestä, rytmistä ja jonkinlaisesta visuaalisesta symmetriasta ilman paimenromansseja, prinssejä, prinsessoja tai muita harsoisen eteerisiä juonenkulkuja (ne tutu-hameet ovat jostain syystä allekirjoittaneelle kuin punainen vaate härjälle).
Ilmeisesti tiheämmin toistuva altistus voi jossain määrin auttaa taiteelliseen rajoittuneisuuteen, ja aiemmin käsittämättömiltä tuntuneet ilmaisukeinot alkavat niin sanotusti avautua.
Nelihenkisen seurueemme miespuoliset jäsenet - urosvahvistus ja tämän velipoika - olivat ensimmäistä kertaa baletissa ja pitivät niin ikään kovasti näkemästään.
3 kommenttia:
Sä olet nyt ihan hakoteillä! "Pink tutu" on ihan parhautta! :D
Pink...? Nyt lyö tyhjää :O. Onko se jotakin syötävää - tai juotavaa? Drinksu?
Sitäpä. Itse en tunnusta nauttineeni. Luotan muiden kertomuksiin.
Lähetä kommentti