Lomakauden ulkopuolella pidettävien lomapäivien hämärä kaksinkertaistumisperiaate (virkakoneistossa holtittomasti heittelehtivä, byrokratiarajoitteinen tumpelo törmää yllätyksiin harva se päivä) oli jättänyt allekirjoittaneelle tukun huhtikuun loppuun mennessä käytettäviä rokulipäiviä. Mikäpä siinä. Käytännössä lomailen urakoimalla luvattuja ja keskeneräisiä sivuhommia pois Suuren Loppusuoran alta. Vakaana aikomuksena olisi nimittäin saada syksyllä tekele tarkastukseen lisensiaatintyönä ja viilata se esitarkastuskelpoiseksi väikkäritarjokkaaksi seuraavan kevään aikana. Sanasta naista.
Eilen kävin juttukeikalla aurinkoisessa Turun saaristossa. Samoissa maisemissahan pyöräilin toissa kesänä; nyt kallioinen ja ruovikkoinen seutu oli vasta heräämässä kevääseen. Paljon haahkoja näin, ja korkealla kaartelevan merikotkan.
Ja tietysti kirkhakkisia Nauvon keskiaikaisella kivikirkolla. Kiitos Konrad Lorenzin, olen kymmenkesäisestä asti pitänyt naakkoja, niiden sosiaalista elämää ja vivahteikasta kieltä lähes taianomaisen kiinnostavina. Eilenkin niitä seuraillessa vierähti lähes tunti, vaikka luulin seisseeni vanhalla hautausmaalla vain kymmenen minuuttia. Jos kameran jalusta olisi ollut mukana, tunti olisi helposti muuttunut kolmeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti