lauantaina, heinäkuuta 22, 2006
Pikkuteitä ja perunapeltoja
Pari päivää poissa työpöydän äärestä tuntui ihan oikealta lomalta. Turun saaristo näyttäytyi sisäsuomalaiselle punaisina tupina, perunamaina ja vehnäpeltoina, ruovikkoisina merenlahtina, tammilehtoina ja mäntykankaina, pyörän vaihteiden kanssa kilpaa sirittävinä heinäsirkkoina sekä keltamataran, metsämansikan ja sateenkostean metsän tuoksuna.
Alun perin mietin saariston rengastien tai sen lyhyemmän version polkemista. Ahvenanmaakin kiinnosti. Ajanpuutteen takia päätin kuitenkin siirtää suunnitelmat tuonnemmaksi ja pistäytyä katselemassa saaristomaisemia parilla päiväretkellä. Lyhimmilläänkin rengasreitteihin olisi pitänyt varata kolme päivää.
Ratkaisu oli hyvä, koska näin ennätin kierrellä kiinnostavia sivuteitä, jalkautua luontopoluille, tutkailla keskiaikaisten kirkkojen kalkkimaalauksia ja pysähdellä kuvaamaan tarvitsematta tuijottaa kelloa ja lautta-aikatauluja.
Lauantaiaamuna sytkyttelin reilun kolmenkymmenen kilometrin matkan Paraisista Nauvoon, jossa kiertelin saaren mukavia pikkuteitä. Kylällä kurkistin Pyhän Olavin kirkkoon ja nautiskelin kalaisasta lounaasta saaristolaisleipineen. Harkitsin hieman Korppoossa pistäytymistä, mutta paluumatkan varrella odottava Lenholman luonnonsuojelualue tammi- ja lehmuslehtoineen ja laidunnettuine hakamaineen houkutti polkemaan takaisin ennen hämäräntuloa. Sitä paitsi päivämatka alkoi olla sunnuntaipyöräilijälle aivan riittävä ilman ylimääräistä neljääkymmentä kilometriäkin.
Kun nyt reissusuunnitelmani olivat muutenkin typistyneet, päätin hemmotella itseäni hostelmajoituksella teltan sijaan. Hyvä niin, koska yöllä satoi niin rankasti, että olisin luultavasti huuhtoutunut telttoineni mereen ja kellunut makuualustallani Tukholmaan. Hyvin nukkuneena kelpasi sotkea vielä muutama tunti ympäri Paraisia ennen suuntaamista kiltisti takaisin kotisorvin ääreen.
Summa summarum, kaikin puolin onnistunut kesäretki! Pilvipoutasää oli mitä parhain pyöräilyyn, eikä vettäkään tullut niskaan kuin parin rymäkän, mutta lyhyen kuuron verran. Mukava olisi ollut jatkaa matkaa edemmäskin kohti karumpaa ulkosaaristoa, mutta ehkä ensi kesänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti