tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Yhteistyöhalua

Tiistain kunniaksi esiteltäköön kaksi apostolinmiekan (Neomarica northiana) kukkaa, sen saman, jonka lapsia lähetin keväällä maailmalle. Aamulla auenneet kukat kestävät vain vajaan päivän, joten kasvi osoitti huomattavaa yhteistyöhalua. Pagistaanin siirrettävä työpiste nimittäin suuntaa tänään kohti itää humanisteineen ja nelijalkaisine assistentteineen.

Seurattuani viikkokaudet kukkavanan verkkaista pitenemistä olin synkeän varma, että kukinta osuu jonkin reissuni kohdalle. Mutta eipäs sittenkään.

- - -

Jenni toteaa olevansa "oman elämänsä koomikko ja yhden naisen maaninen show".

Tiedän tunteen. Voi, miten hyvin sen tiedänkään.

Kokonaisen tomaatin syöminen siististi on haastava toimitus, vaikka siihen suuntaisi jakamattoman huomionsa. Jos yrittää samaan aikaan tehdä jotakin muuta - vaikkapa käsitellä kuvia tietokoneella - kerjää hankaluuksia (muistutettakoon vielä, että koneen ääressä syöminen ja juominen on Pagistaanissa toki ankarasti kielletty, noin periaatteessa, yleensä). Niinpä päädyin sullomaan kädessä pitelemäni tomaatin parin haukkauksen jälkeen kokonaisena suuhuni (älkää kertoko äidilleni).

Se ei ollut kovin suuri tomaatti. Mutta kun puraisin sitä, äkillinen paine suhteessa tomaatin ja suuni kokoon oli liikaa. Seurauksena oli yllättävä, voimakas ja irstas purskahdus tomaatin sisälmyksiä päin tietokoneen näyttöä, vastapäistä seinää (!) ja tietenkin näppistä.

Oli elämys kaivella liukkaita tomaatinsiemeniä näppäinten välistä lyijykynän terällä.

Ja oli ilo jakaa tämä elämys kanssanne.

6 kommenttia:

-t kirjoitti...

Tursk! Oli ilo, että jaoit sen kanssamme :-D Hyvää reissua itään.

Veloena kirjoitti...

On onni, että voi jäsentää itsensä oman elämänsä koomikkomaanikoksi. Jäisi nauru muuten välillä aika paljon vähäisemmäksi :D!

Minulla on tämän viikon vaihdossa töitten takia toinen tietokone ja olen aivan kauhuissani sen kanssa. Hih, olen jokseenkin varma, että onnistun vielä kastelemaan sen tsajulla tai muuraamaan näppiksen umpeen kaurapuurolla. Onneksi kokemus tietokoneen puhdistamisesta on tähän ikään jo karttunut...

Ihanaa itäilyä!

pagisija kirjoitti...

Kiitos ja terveisiä idänmaalta! Juu, elämä on hauskempaa, jos naurunaiheet löytyvät läheltä - ja vieläpä etsimättä ;).

LL kirjoitti...

Sain juuri äidiltäni apoostolinmiekan - oi kun se onkin uljas vehreine miekkoineen. Kerropa joitakin hyviä ohjeita tai vinkkejä sen hoitoon, jos tiedät. Viherpeukalo en ole, mutta satsausta tuon kaunokaisen eteen olisin kyllä valmis tekemään.

pagisija kirjoitti...

Laura, apostolinmiekka on varsin helppohoitoinen, eikä vaadi mitään kommervenkkejä. Valoisa kasvupaikka (kovassa paahteessa ei oikein viihdy). Kastelua sopivasti, ei liikaa. Pienestä kuivahtamisestakaan kasvi ei heti suutu. Melko niukka lannoitus riittää.

Ja keväällä mullanvaihdon yhteydessä voi kasvista irrotella poikasia, jos niitä on ilmaantunut.

LL kirjoitti...

No tuolla pitäisi tälläisen keltasormenkin pärjätä. Kiitos!