Olen viime aikoina koonnut siviilitöiden lomassa juttuja erään paikallislehden vesiaiheiseen teemanumeroon. Niiden tiimoilta olen muun muassa kokeillut 20-luvun vesihoitoja, eli istunut synnyinasussani metallipaljussa hoitajan kääriessä kinttuihini vuoroin kylmiä ja vuoroin kuumia pellavakääreitä. En oikein tiennyt, mitä moisesta odottaa, mutta kokemus osoittautui mitä rentouttavimmaksi pistäytymiseksi kylmien kylpyjen ja tervehenkisen joukkovoimistelun aikaan. Mens sana in corpore sano! Erityisesti tykkäsin hoidon päätteeksi tehdystä kapaloinnista kosteisiin pellava- ja villakääreisiin. Kahdenkymmenen minuutin pötköttely muumiona teki niin painottoman olon, ettei sitä kokeilematta usko.
Työt eivät tekemällä lopu, mutta nyt on parin taukopäivän paikka. Polkupyörän ketjut on rasvattu, karvainen assistentti viety siskolle hoitoon ja Turun saariston keskiaikaiset kivikirkot kartoitettu. Vettä taitaa olla luvassa yhtä kaikki, kuten naistenviikolla kuuluukin.
3 kommenttia:
Kuulostaa vahan hurjalta, vaikka eivat nuo kuvatut paljut nyt niin hirvean oudoilta nayta. Vierailimme kerran Arkansasin Hot Springsissa kylpylamuseossa, ja ne vanhat metalliset kylpy- ja hoitovehkeet toivat kylla ulkonaoltaan mieleen natsi-Saksan. Mutta joukkovoimistelu ja pellavakaareet, niissa on terve ja puhtoinen meininki!
Kyseessähän on niin sanottu kuhne-amme, joka sai nimensä erään keskieurooppalaisen vesihoitogurun mukaan. Jotenkin sympaattista, että jossain vielä vaalitaan noita vanhoja terveyskylpyläperinteitä (paikka onkin ainoa Suomessa ja perustettu jo vuonna 1926).
Mistä saisin tälläisen ammeen?
Lähetä kommentti