Päätimme karvaisen assistentin kanssa palkita itsemme työteliäästä päivästä. Meiltähän huvittelu sujuu: teimme tuttuun iltalenkkiin lisämutkan ja pistäydyimme Sorsapuistoon lintuja katselemaan. Olihan siellä siivekästä jos jonkinlaista, oli puluja, naakkoja ja sorsia, riikinkukkoja, hanhia ja kanalintuja karvaisilla jaloilla ja ilman (ei siis ilman jalkoja, vaan jalkakarvoja, tai paremminkin -höyheniä).
Lieneekö maailmassa montakaan yhtä seesteistä ja mieltä ilahduttavaa näkyä kuin maata nokkiva kana? Ei liene.
(Paitsi joitakin on.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti