perjantaina, heinäkuuta 14, 2006

Käsivarsi vierailulla

Niin kutsuttu Donin Jumalanäiti, yksi lukuisista Mariaa kuvaavista ikonityypeistä, jotka nimettiin usein paikkakunnan tai luostarin mukaan.

YLE uutisoi Konevitsan Jumalanäidin ikonin tekevän kiertueen Venäjällä. Kyseessähän on niin sanottu ihmeitätekevä ikoni, jonka perimätieto kertoo olevan peräisin 1300-luvulta. Se lienee kuitenkin nuorempi, mahdollisesti 1500-luvulla maalattu. Yhtä kaikki Heinäveden Valamon luostarissa säilytettävä ikoni on tiettävästi Suomen vanhin ja ortodoksisen kirkon huolella vaalima aarre. Se saapui Suomeen sodan aikana Konevitsan luostarin munkkien evakkokuormassa.

"Ortodoksisessa maailmassa ikonien ja pyhäinjäännösten matkailu onkin viime aikoina lisääntynyt.
- Erityisesti Venäjälle pyydetään eri puolilta ortodoksista maailmaa näitä pyhäinjäännöksiä, ikoneja*, vierailulle. Äskettäin juuri Pietarissa oli vierailulla Johannes Kastajan käsivarsi, arkkimandriitta kertoo."


- YLE 13.7.2006

Ajatuksessa pyhäinjäännösten matkailusta noin yleensä on jotakin perin sympaattista, joka vetoaa allekirjoittaneen mustanpuhuvaan huumorintajuun. Kukapa ei välillä haluaisi päästä liikkeelle ja oikomaan luitaan (tai sitä ainoaa luuta)? Aatehistorioitsijan kalsein silmin katsottuna mukana on kuitenkin myös kovia arvoja ja puhdasta politiikkaa. Uskonto ja politiikka kietoutuivat tiiviisti yhteen jo keskiajalla, jolloin enemmän tai vähemmän aitojen pyhäinjäännösten eli reliikkien kauppaaminen oli tiukkaa bisnestä. Kirkon ja valtion intressit eivät edelleenkään eroa aina toisistaan, mistä nykyinen Venäjä on hyvä esimerkki.

Tämä vähättelemättä lainkaan sitä, millainen hengellinen merkitys pyhäinjäännöksen näkemisellä saattaa yksittäiselle ihmiselle olla. Siihen ei pitäisi olla kenelläkään mitään puuttumista, saati aihetta ylenkatseeseen tai ivaan.

Lisätietoa Konevitsan Jumalanäidin ikonista voi lukea professori Aune Jääskisen artikkelista. Pari sanaa pyhäinjäännösten merkityksestä keskiajalla löytyy Historian havinoista.

*Toimittajalle lienee tässä tullut lapsus: yksittäinen ikoni voi olla pyhäinjäännös liittyessään esineenä jonkin pyhäksi julistetun ihmisen elämään, mutta pyhäinjäännöksen ei tarvitse olla ikoni - itse asiassa se harvemmin onkin. Ortodoksisessa kirkossa ikoniksi sanotaan tiettyjen sääntöjen mukaan maalattua kuvaa, joka esittää esimerkiksi Kristusta, pyhiä henkilöitä tai tapahtumia. Syytä lienee mainita vielä sekin, että ortodoksit eivät palvo itse kuvaa, vaan sitä pidetään rukouksen apuvälineenä, "ikkunana" toiseen todellisuuteen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Äidillä näytti – tv:stä näin – olevan tukevasti panssaroitu matkavarustus. Siitä tuli mieleen yksi agnostista sydäntäni lähellä oleva ikoni yhdessä pienessä ja köyhässä maassa. Sen vanhemmassa riisassa on vuosiluku 1311 – itse ikoni ehkä on vanhempi - ja se keikkuu kerran vuodessa pelkkine riisoineen ristisaaton kärjessä muutaman kilometrin lenkin. Toisaalta se on tehnyt sitä jo satoja vuosia…
Blogikäki

pagisija kirjoitti...

Ehkä ulkoilu tekee kuin tekeekin terää (ristisaatoista minulle tulee aina mieleen isä Camillo kantamassa Kristusta risteineen Po-joen rantaa kohden).