Minun ja kesäkurpitsojen hiljaiseen pyyntöön vastattiin runsaskätisesti juuri, kun olin luopumassa toivosta ainakin kuluvan päivän osalta.
Maailma pimeni samalla, kun raju tuulenpuuska taivutti rantakoivut vaakatasoon. Ensimmäiset pisarat löivät ikkunalautaan kuin varkain. Sitten kuului jyrinää ja taivas repesi. Ehdin juuri ja juuri sulkea ikkunan; vain päällimmäiset paperit pöydällä kastuivat.
Ulkona on niin hämärää, että valot piti sytyttää keskellä päivää. Pöytätuulettimen hurinaan sekoittuu tasaisen rauhoittava ropina.
4 kommenttia:
Voi kun täälläkin olisi pisaroinut, mutta ei vaan. Harvoin sitä sadetta suomalainen näin vartoo;)
Sanopa muuta. Tänä aamunakin muuten Tampereella ropotteli vettä, voi autuutta!
Ei täällä pohjois-helsingissä ole satanut lainkaan! Ettet vaan ole saanut sadetta aikaan jollain paikallisella sadetanssilla? Menisköhän kokeilemaan rutikuivaan puutarhaamme?
Rita, jospa kokeilisit lakanapyykkien tai pestyjen mattojen ripustamista ulos kuivumaan? Saattaisi olla sadetanssia tehokkaampi konsti!
Lähetä kommentti