"Ihmisten ongelma on se, että he koko ajan korjailevat kuntoon asioita, joita eivät edes ymmärrä. Ainahan me laitamme asioita kuntoon. Mieleemme ei koskaan juolahda, että asioita ei tarvitse muuttaa. Ei todellakaan tarvitse. Tämä on suuri valaistuminen. Asiat kuuluu ymmärtää. Jos ymmärrätte ne, ne muuttuvat."- Anthony de Mello
Ymmärtäminen vaatisi kuitenkin sekä aikaa että hiljaisuutta, mielenrauhan kahta peruselementtiä, joita ylen puuhakkaalta ja korvaamattomana itseään pitävältä nykyihmiseltä ei koskaan tunnu löytyvän. Niinpä me jatkamme touhuamista, korjailua ja järjestämistä rytmittäen elämämme jos jonkinlaisten projektien mukaan.
Taidankin jättää illalla paperit pöydälle, ohdakkeet sipulipenkkiin, lenkkitossut naulakon alle ja mennä istumaan järvenrantaan ongen kanssa tai ilman. Kaikki löytyvät muuttumattomina paikoiltaan vielä huomennakin (paitsi ohdakkeet ovat kasvaneet hieman lisää), mutta kukaties olen ymmärtänyt jotakin. Muuttunut itse.
4 kommenttia:
De Mello oli itselleni aivan ainoita sellaisia "viisaita", jotka havahduttivat oikein kunnolla. Hänessä ei ollut sitä holhoavaakaan asennetta, jollaista helposti huomaan kaihtavani. Tuntuipa hyvältä lukea kirjoittamasi sitaatti. Tunsin taas itseni hetkellisesti hieman terveemmäksi.
(word verificationissa luki tällä kertaa "hrlun"...)
De Mellolta tosiaan puuttuvat tyystin hymistely ja makeilu. Kyllähän hän kärjistää, mutta ne kärjistykset kirpaisevat, kuten sanoit, jotenkin terveesti.
Itse satuin aikanaan lukemaan "Havahtumisen" sellaisessa elämäntilanteessa, jossa olin hyvää vauhtia muuttumassa henkiseksi kynnysmatoksi ollakseni mahdollisimman mieliksi ja harmiton. Kirja oli kuin tervetullut potku persauksiin, näin kauniisti sanottuna.
Oli muuten mukava lukea Hetkistä, että reissusi meni antoisasti. Siitä olisi hauska kuulla lisääkin (toivon mukaan aikanaan myös sävelikkäässä muodossa ;).
Pöh, minulle osui tylsä konsonanttirimpsu "wtpdqg".
heippa,
sinulla on hyvä blogi! kirjoitat kauniisti ja ilman tuota melkein kaikkeen nykyisin tunkevaa aggressiivisuutta. blogissasi lepää...
Kiitos kiitoksista, nepä lämmittivät mieltä!
Lähetä kommentti