Osallistutaanpa kerrankin kuuluisaan viikkovitoseen, jossa tällä kertaa vertaillaan lapsuuden ammattihaaveita ja karua todellisuutta.1. Mikä sinusta piti tulla pienenä?
Luonnontutkija, biologi, eläinten käyttäytymistutkija. Ehdottomasti (tosin hyvin pienenä olin juhlallisesti ilmoittanut, että "isona minä maalaan ikoneita ja leikkaan leipää"). Lapsuuden idolejani oli Gerald Durrell, jonka kirjat luin lähes puhki muiden luontoa, eläimiä ja kasveja käsittelevien opusten ohella. Keräsin jos jonkinlaisia "näytteitä" ja vietin mökkikesäni nenä maassa pusikoissa rymyten.
2. Mikä sinusta sitten tuli (jos opiskelet: on tulossa)?
Tuli filosofian maisteri, historiantutkija (tällä hetkellä virallisesti tutkijakoulutettava), toimittaja, etäopettaja ja etätyöläinen. Tarvittaessa myös trendikäs "paskaduunari". Toisin sanoen tyypillinen joka paikan humanisti, jonka kapea leipä irtoaa lähinnä peräkkäin laitetuista sanoista ja on joko valmiiksi viipaloitu tai murusina maailmalla.
3. Miksi juuri se? Mikä vaikutti?
Senpä kun tietäisi. Ehkä haluni löytää seurauksille syitä. Tai laiskuuteni päntätä päähäni solu- ja molekyylibiologiaa. Tai se, että tajusin ihmisten käyttäytymisessä olevan ihmeteltävää vähintään yhtä paljon kuin muiden eläinten.
Laajemman meriselityksen voi halutessaan lukea täältä.
4. Oletko samalla alalla kuin (jompikumpi/molemmat) vanhempasi?
En. Paitsi siltä osin, että tarkistan avoimen yliopiston tenttejä ja esseitä äitini tehtyä oman uransa ala-asteen opettajana.
5. Onko sinulla alan koulutusta (jos opiskelet: luuletko saavasi opintojasi vastaavaa työtä)?
On. Ja ikuinen opiskelija hankkii tietysti jatkuvasti lisää. Toimittajan muodollinen pätevyys rajoittuu tiedotusopin perusopintoihin, mutta siinä työ onkin neuvonut tekijäänsä tenttikirjoja paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti