torstaina, maaliskuuta 27, 2008

Tyypillinen

Muistan lukeneeni jostain, että lapsineroista kasvaa usein suorituksiltaan varsin keskinkertaisia aikuisia.

Taidamme kuulua niihin, jotka saavat unohtaa haaveet nobelistin kasvattamisesta.

Kun yliassistentti Sandylle piilottaa lelua, se tarkistaa - varsin loogisesti - aina ensin paikan, johon lelu oli edellisen kerran laitettu. Jollei se ole siellä, koira käy järjestelmällisesti läpi muut mahdolliset piilopaikat. Nuorempi assistentti Rocky taas... no, sitä leikittänyt kaksijalkainen urosvahvistus laski, ettei ylikierroksilla kohkannut koiranpoika hoksannut vielä kahdennellatoista kerrallakaan, että lelu piilotettiin aina samaan, hyvin näkyvään paikkaan.

Toisaalta, ottaen huomioon, että assistenttia kiinnostavat nykyisellään lähinnä ruoka, tytöt ja touhottaminen pallon perässä, se lienee älyllisessä alisuoriutumisessaan tyypillinen teini-ikäinen. Jollen henkilökohtaisesti vastustaisi sukupuoleen perustuvia, populistisia stereotyypittelyjä, saattaisin viattomasti ehdottaa myös miehistymistä.

3 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Näinhän se mennee, ehdottomasti. Koirat eivät ole Mozarteja, ylimalkaan ne ajattelevat käpälillään ja kirsullaan. Hyvä yritys kumminkin :D

Badi kirjoitti...

Miehiä syytellään kyllä kaikenlaisesta, mutta touhottaminen pallon perässä on uutta minulle ;)

Kati Parppei kirjoitti...

Ellinoora, näinhän se on. Ja mainittu koiranpoika voittaa charmissa sen, minkä ehkä hoksottimissa häviääkin.
Pitää myös ottaa huomioon, että Sandy luo maailman viisaimpana koirana vähän epäreilun lähtöasetelman arvostelulle ;).

Badi, siinäpä näet, miksi vastustan tökeröitä stereotyypittelyjä :D. Harvoinpa itseänikään niistä tunnistan, jos ne koskevat "naisia".