Tänään tajusin, että koen kovin valmiinoloisella maailmankuvalla ja varmoilla mielipiteillä varustetut ihmiset jotenkin levottomuutta herättäviksi. En päässyt perille, johtuuko se siitä, että jollain tasolla toivoisin itsekin olevani sellainen vai siitä, että heidän asenteensa elämään tuntuu usein niin vieraalta ja sellaiselta, johon on vaikea samaistua.
Toki minullakin on omat arvoni ja käsitykseni, mutta on valtavasti yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita, joista en tunne tietäväni tarpeeksi tohtiakseni esittää niistä minkään valtakunnan mielipiteitä tai edes ajatuksia. Eihän minulla ole varmaa kuvaa omista tekemisistäni ja tavoitteistanikaan.
Suoraan sanottuna taidan olla enimmäkseen aika pihalla. Enkä ymmärrä edes hävetä!
Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, että päättäjienkin osalta allekirjoittaneessa herättävät turvallisuudentunteen ne uteliaat ihmettelijät ja kyselijät, jotka uskaltavat avoimesti myöntää, ettei heillä ole vastausta johonkin kysymykseen. Moni käynnistää rutiininomaisesti puhemyllynsä joko vakuuttaakseen muut oman näkökantansa oikeellisuudesta tai peittääkseen sen, ettei hänellä ole valmista näkemystä asiaan.
Joskus konkaripoliitikkojen sujuvia lausuntoja kuunnellessa käy mielessä, miksi pitää yrittää luoda ja ylläpitää kuvaa, että maailma on järjestyksessä ja hallinnassa, kun se ei kuitenkaan sitä ole?
3 kommenttia:
Hii, "Suoraan sanottuna taidan olla enimmäkseen aika pihalla. Enkä ymmärrä edes hävetä!" - kuulostaapa tutulta!
Taannoin sain lähestulkoon ideologiahalvauksen, kun luin eräästä ilmaisjakelulehdestä vaalitöihin metrolla huristellessani, kuinka eräs vanha tuttavani (jota olin pitänyt jotenkin samanoloisena kuin itse olen) töräytti katugallupissa, että kuntavaaleissa tuntuu vaikealta äänestää, kun niin moni ehdokas on uusi yrittäjä ja tuntematon kasvo - hän haluaisi äänestää ammattipoliitikkoa, jolla on jo näyttöä.
Se tuntui kauhean vieraalta. En usko oikein, että politiikassa sen enempää kuin elämässäkään voi olla kovin ammattimainen (ellei sillä sitten tarkoiteta lahjomattomuutta ja nepotismin yms. vastustamista, mutta toisaalta lukisin ne itse ihan hyvään käytökseen), joten "olen ammattilainen" -asenne kuulostaa karmealta harhakuvalta, joka tuskin johtaa muuhun kuin katastrofeihin.
(Itse päädyin äänestämään 22-vuotiasta ehdokasta, joka ei ainakaan kuulostanut politiikan ammattilaiselta; minusta se tuntui hyveeltä.)
Ihan hyvä olla pihalla, siis, luulen minäkin. ;)
Vanhemmiten on maailmankuva kai valmiimpi, oli "ammattilainen" tai ei. Täysin valmiiksi se tuskin tulee. Hyvä on, että nuoret kyseenalaistavat.
Riippuu hieman mielipiteistä, mikä herättää levottomuutta. Minussa joku Bush toisinaan, tai Putin.
Ammattipoliitikko, hrr. Kun sanaa oikein miettii, se on aika pelottava.
Heh, minulla oli kymmenen vuotta sitten huomattavasti valmiimpi maailmankuva ja jyrkemmät mielipiteet kuin nyt. Luulenpa olleeni aika sietämätöntä juttuseuraa! Sittemmin olen käynyt paljon, paljon epävarmemmaksi ja vähemmän kärjekkääksi (vaikka monista asioista intoudunkin yhä paasaamaan).
Ehkä iän myötä tosiaan alkaa hahmottaa asiat taas uusista näkökulmista ja maailmankäsitys käy jotenkin kokonaisvaltaisemmaksi. Siihen asti kai tyydyn olemaan pihalla, ihmettelemään ja killistelemään asioita monista näkökulmista koettaen saada jotain selvyyttä asioihin - tai edes omaan käsitykseeni niistä.
Jonkinlaista seesteytymistä toivoisin kyllä vuosien tuovan mukanaan...
Lähetä kommentti