keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009

Kuohuttavat kalapuikot

Niin kutsuttu kalapuikkokohu näyttää kiehuvan kiivaana nettikeskusteluissa. Lyhyestihän kyse oli siitä, että vantaalainen teinipoika otti kiellosta huolimatta kouluruokaa enemmän kuin oli ohjeistettu, mistä seurasi poliisin kutsumiseen kärjistynyt tapahtumakulku. Pojan äiti kertoi tapauksesta iltapäivälehdelle, josta - näin ainakin ymmärsin - asia levisi muuhun mediaan.

Kannanotoissa näkyy, miten ihmiset kiinnittävät huomionsa aivan eri asioihin. Lopputuloksena on virtuaalinen kakofonia, jossa kaikki huutavat toistensa suuhun - ja ohi.

Osa säälii nälkäiseksi jäänyttä lapsiparkaa ja kauhistelee kolmen kalapuikon rajoitusta. Jotkut ylistävät pojan siviilirohkeutta ja kapinamieltä: on hienoa, että nuoret osaavat kyseenalaistaa typeriä sääntöjä! Pääasiaksi näissä puheenvuoroissa nousee vaatimus kouluruokailun resurssien lisäämisestä.

Mainittakoon tässä, että itse asiassa kyse näyttää olleen 150 gramman kalapaloista, mikä on tietysti hieman eri asia kuin perinteinen kalapuikko. 450 grammaa kalaa lisukkeineen riittää varmasti lounaaksi kasvavalle teinillekin, vaikka kyseessä olisi aktiiviurheilija. Tätä keskustelijat eivät kuitenkaan ole tienneet, koska puhe on ollut nimenomaan kalapuikoista. Väärinkäsitys ja sen syyt ovat toki sinällään mielenkiintoisia.

Huom! Lisäys myöhemmin: kuten arvoisa anonyymi huomautti, kyse oli ilmeisesti sittenkin tavallisista kalapuikoista. Kuten keskustelusta käy ilmi, tiedotetta oli korjattu/tarkennettu päivän mittaan - aiemmin siitä sai edellä olevan käsityksen.

Toiset muistuttavat sääntöjen olevan sääntöjä. Jos yksi saa ottaa enemmän kuin muut, seuraavakin haluaa saman vapauden, samoin sitä seuraava, jolloin viimeiset jäävät kokonaan ilman. Jos yhteispelin periaatteita ja käytöstapoja ei ole opittu kotona, on ne opittava viimeistään koulussa, koska muuten seuraa ongelmia. Mikäli annokset todella ovat liian pieniä, ongelmaan puututtakoon muualla kuin ruokajonossa.

Kolmas keskustelijajoukko kauhistelee opettajien pätemättömyyttä ja ylireagointia, kun moista tapausta selvittämään on pitänyt kutsua poliisi. Vasta-argumenttina muistutetaan, että opettajien keinot puuttua kärjistyneisiin tilanteisiin on karsittu minimiin, eikä kukaan halua pahoinpitelysyytteitä puhetta kuuntelemattoman oppilaan taltuttamisesta fyysisin keinoin.

On tietysti hyvä, että yksittäistapauksen kauhistelusta päästään periaatetason pohdintaan ja yrityksiin löytää ongelman ydin. Kommenteista moni on järkevä ja hyvin perusteltu. Mutta useimmille puheenvuoroille (kuten niin monille uutisten inspiroimille virtuaalikeskusteluille ylipäänsä) on yhteistä se, että syyllisiä leimataan ja tuomioita julistetaan kiivaastikin tietämättä, mitä todella tapahtui. Aikuiset ihmiset - joista monet ovat itsekin lasten vanhempia - heittelevät kiviä ja räkyttävät kuin kuusivuotiaat.

Minusta se on oikeastaan koko jupakan huolestuttavin piirre*, ei kalapuikkojen määrä tai se, kuka teki väärin ja missä. Kollektiivinen kuohuksissaolo taitaa kuitenkin kuulua tunnetiloihin, joista ihmislaji nauttii ja tulee aina nauttimaan, olivatpa torit virtuaalisia tai todellisia. Kertoohan siitä jo nettikeskustelujen suosio: kantaa otetaan suuremmalla innolla kuin tietämyksellä asiaan kuin asiaan (tämä ei tietenkään koske allekirjoittanutta, koska tiedän kaiken kaikesta, myös virtuaaliyhteisöjen sosiaalipsykologisista ulottuvuuksista).

*Toinen omituisuus on nykyihmisten into raportoida kaikki kärsityt vääryydet tai sellaisina pidetyt tapaukset iltapäivälehdille, onhan kiinankaalista löytynyt toukkakin jo etusivun uutinen.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Mainittakoon tässä, että itse asiassa kyse näyttää olleen 150 gramman kalapaloista, mikä on tietysti hieman eri asia kuin perinteinen kalapuikko. 450 grammaa kalaa lisukkeineen riittää varmasti lounaaksi kasvavalle teinillekin, vaikka kyseessä olisi aktiiviurheilija."

Et vissiin lukenut linkittämääsi tiedotetta? Kalapalat olivat Vantaan kaupungin mukaan yhteensä 150 grammaa, eli 3 kertaa 50 grammaa.

Lisäksi useat kyseisen koulun oppilaiden vanhemmat ovat nettikeskusteluissa kertoneet lastensa sanoneen, että ruokana oli tuona päivänä ihan tavallisia kalapuikkoja.

lupiini kirjoitti...

Apua, nyt se liekitys levisi tännekin anonyymikommentaattorin muodossa (miksei muuten äkeät anot ikinä keksi itselleen jotain instant-nimimerkkiä?) :D

Koko tuo kalapuikkelijupakka tuntuu vanhalta kunnon paljon melua tyhjästä-hurlumheilta ja myös sikäli loistavalta uutiselta, että juuri tuollaiset tunteenomaiset, pohjimmiltaan melko epäoleelliset kahinat siirtävät ns suuren yleisön huomion pois merkittävistä ongelmista... veikkaisin, että kalapuikkosaikkinan selvittelyyn netissä on uhrattu keskustelijoiden toimesta paljon enemmän palstamillimetrejä kuin vaikkapa Gazan tilanteeseen.

Tuo iltapäivälehdille raportointi tuntuu olevan aikamme ilmiöitä myös... oli sitten kyse reidestä napanneesta koirasta tai ötököistä muropaketissa, vastuullinen kansalainen kilauttaa ensimmäisenä keltaiselle lehdistölle.

Kati Parppei kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kati Parppei kirjoitti...

Anonyymi on toki oikeassa - kuten tekstissä korjasin, luin joko väärin tai tiedotetta on korjattu. Yhtä kaikki, tämä vain todistaa pointtini: lehtijuttujen sen enempää kuin blogienkaan tietoa ei kannata ottaa annettuna ;).

Ja kannattaa aina tarkistaa alkuperäislähde...

Kati Parppei kirjoitti...

Jep (en usko, että oikeasti lähden tähän mukaan ;) - uutista oli korjattu, kuten keskustelusta käy ilmi. Säikähdin jo, etten osaa enää lukea/laskea.

Mie Ite kirjoitti...

IRC-galleriassa Kalapuikko-Aleksin maitsemat harrastuksensa:
Kemikaalit
Köyhille Nauraminen
pannaan inkki valumaan!
poliisiautolla kotiin...
Virkavallan työllistäminen
Väkivaltaan yllyttävä rasi...

:))

Veloena kirjoitti...

Uhh, iltapäivälehdet. Ja uhh, nettikeskustelut. Joskus saa oikein kylmiä väreitä, kun etsii tietoa jostakin asiasta (muutakin kuin markkinointiviestintää, siis...) ja jäljet johtavat esim. suomi24-palstalle. Siinä vaiheessa päätän yleensä, ettei tämä asia oikestaan ollutkaan niin oleellinen. En vain kestä tippaakaan sitä lynkkausmielialaa ja muistutan itseäni siitä, että oikeastaan ennen nettiä minusta ei olisi tuntunut siltä, että tästä asiasta pitää saada lisätietoja heti. Niinpä nytkään siihen ei ole aihetta, jos ainoa lähde on suomi24 tai joku muu keskustelupalsta.

Ihme kyllä blogit saavat olla paremmin rauhassa. Luojan kiitos.

Kati Parppei kirjoitti...

Kola-Olli ja Kalapuikko-Aleksi :D. Mutta eikös se niin ole, että kaikki julkisuus on hyvästä ja nostaa kohteensa tavismassan yläpuolelle tähden lailla loistamaan?

Veloena, sama täällä - vältän noita aina kun voin, mutta joskus sorrun ja juutun lähes hypnoottisesti lukemaan viestin toisensa perään :P. Olen huomannut, että nettikeskusteluiden lukeminen kyynistää tehokkaasti, jollei pidä varaansa. Helposti sortuu ajattelemaan, että kaikki ihmiset toimivat, ajattelevat ja käyttäytyvät noin, vaikka pieni vähemmistöhän keskustelupalstoille kirjoittelee (luulen myös, että samat kärkkäät kannanottajat jakelevat näkemyksiään aiheesta kuin aiheesta).