Vuohista ja punajuurista

Pagistaanin urosvahvistus on kiitettävän kaikkiruokainen, mutta kahta ruoka-ainetta hän on kavahtanut säännönmukaisesti kuin vampyyri valkosipulia.

Toinen on punajuuri, toinen vuohenjuusto.

Allekirjoittanut uskoo pelkojen kohtaamisen terapeuttiseen vaikutukseen, itsensä voittamiseen, siedätyshoitoon ja niin edelleen (henkinen perheväkivalta tai sadismi eivät liity tähän). Niinpä tänään maistelimme rohkeasti vuohenjuustoista punajuuripiirasta. Koska lausunto oli varovaisen kiittävä, ohjetta uskaltaa suositella muillekin - tästä vahvemmaksi eivät suositukset juuri tule.

Ohje on sovellus Kotilieden reseptipankin ohjeesta.

"Voita pelkosi"-piirakka Pagistaanin tapaan

100 g pehmeää voita tai margariinia
2,5 dl spelttijauhoja (tai mitä jauhoja kaapista löytyykin)
1/2 dl parmesaaniraastetta
2 rkl vettä

4 punajuurta
2 punasipulia
3 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
3 tl kuivattua timjamia (tai reilummin tuoretta, jos on)
1 tl yrttisuolaa
rouhittua mustapippuria
200 g pehmeää vuohenjuustoa
2 dl ruokakermaa
2 munaa

Mittaa vehnäjauhot ja parmesaani kulhoon. Nypi tai sekoita joukkoon rasva. Lisää neste ja sekoita tasaiseksi. Levitä piirasvuokaan ja esipaista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota kasvikset. Lisää mausteet. Levitä täyte esipaistetulle piiraspohjalle. Leikkaa vuohenjuusto ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kerma ja munat ja kaada kasvistäytteen päälle. Asettele pinnalle vuohenjuustoviipaleet. Paista 200 asteessa vielä 20-30 minuuttia.

- - -

Apropos vuohenjuusto, vuohet kuuluvat Pagistaanin ehdottomiin suosikkieläimiin. Kuvassa on Kili, joka Fili-veljensä kanssa rikastutti allekirjoittaneen maaseutuelämää vuosia sitten. Meille aikuisina tulleet vuohet olivat leikattuja pukkeja (lue: hajuttomia, sarvettomia ja säyseitä), jotka osallistuivat pihapiirin elämään ilahduttavalla intensiteetillä. Vähemmän ilahduttavaa oli, että vaihtelua hakiessaan joviaalit veljekset olivat valmiita lähtemään jokaisen ohikulkijan matkaan. Niinpä niitä ei juuri pystynyt pitämään valvomatta vapaana.

Pukit eivät muuten koskaan käsittäneet, miksi ne eivät saaneet tulla taloon sisälle. Kun ulko-ovi suljettiin niiden nenän edestä, kuistin sivuikkunasta jäi kurkistamaan kaksi syyttävää vuohennaamaa.

Vuoristossa patikoidessa vuohien näkeminen saa aina hyvälle tuulelle. Siinä, missä lampaat ovat arkoja ja varovaisia, vuohet suhtautuvat kulkijoihin peittelemättömän uteliaasti.

Siippa on kertonut, että kesänä muutamana Alpeilla hänen hännilleen liimautui monikymmenpäinen vuohilauma. Ne kulkivat mukana hyvän tovin, ja kun hän pysähtyi tauolle, vuohetkin pysähtyivät pää kallellaan odottamaan, mitä tuleman pitää. Kun mitään ei tapahtunut, yksi toisensa jälkeen asettui laiduntamaan. Tuolloin mies arveli pääsevänsä livahtamaan polulle eläinten huomaamatta. Vielä mitä: joku nosti päänsä ja hoksasi vastavalitun johtajan yrittävän luikkia matkaan ilman laumaansa, jolloin kaikki ryntäsivät hurjina perään kellot kilkattaen.

Miehen kummastellessa jälkikäteen vuohien käytöstä arvelin, että helteessä höyryävät miehiset feromonit olivat tuoneet kuttujen mieleen salskean pukin tuhdin hajun.