maanantaina, helmikuuta 18, 2013

Kolmen viikon loppukiri

Zambialainen Mercy sokeutui 14-vuotiaana diabeteksen vuoksi, mutta pääsi Camfed-tuella ja kovalla motivaatiolla yliopistoon opiskelemaan englantia ja erityispedagogiikkaa.

Tiedotusluontoista asiaa liittyen Camfed-projektiini: jos olet yrittänyt lahjoittaa rahaa Suomesta käsin onnistumatta siinä, kannattaa koettaa uudestaan ilman ääkkösiä eli skandeja.

Sinnikäs sisareni selvitti mystisen ongelman yhdessä Camfedin IT-tuen kanssa; järjestö on pyrkinyt rakentamaan luotettavan verkkolahjoitusjärjestelmän, mutta Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen lisäksi muut maat on otettu mukaan vasta äskettäin, eikä skandinaavista aakkostoa hoksattu ottaa huomioon.

Niin ikään "state / county"-kohtaan kannattaa naputella kotikaupunki toiseen kertaan.

Projektissa on jäljellä kolmen viikon loppukiri; Cambridgen puolimaraton juostaan 10. maaliskuuta toivon mukaan keväisessä säässä. Lämmin kiitos kuvettaan kaivaneille afrikkalaistyttöjen puolesta! Koska Camfed on pienehkö järjestö, 90 prosenttia rahasta menee suoraan avustustyöhön, eikä jää pyörimään raskaisiin hallintorattaisiin. Lahjoittamaan pääsee siis täältä.

Koulutuksen merkityksestä löytyy hyvä suomenkielinen tietopaketti Ulkoministeriön artikkelista. Jutussa muistutetaan, että köyhissä perheissä ei ole varaa lasten ilmaiseenkaan koulutukseen, koska koulukirjat, vaatteet ja muut tarvikkeet ovat maksullisia. Varojen puutteessa opintokelkasta tapaavat pudota juuri tytöt - jotka ilman koulutusta päätyvät usein suurperheiden äideiksi vailla luku- ja kirjoitustaitoa.


Yhä useampi lapsi aloittaa opintiensä myös kehitysmaissa. Varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa koulumaksujen poistaminen on avannut koulujen ovet miljoonille uusille oppilaille. Lisäksi ilmaiset ateriat ovat houkutelleet lapsia kouluihin muun muassa Intiassa.

Silti 67 miljoonaa lasta ei pääse edelleenkään kouluun. Useimmat heistä asuvat kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Epätodennäköisimmin koulua käy maaseudulla asuvan köyhän perheen tyttö.

Lopputulemana melkein joka viides maailman aikuinen ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Valtaosa heistä on naisia.
 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tosi helposti meiltä, joilla on mahdollisuus opiskella lähestulkoon miten pitkälle tahansa vaikka läpi elämän, unohtuu, että kaikkialla pienet pojat ja eritoten tytöt eivät saa edes alkeisopetusta ilman erityistukeamme.
Hyvä, että muistutit tästä.

Kati Parppei kirjoitti...

Niinpä, nämä ovat näitä erilaisia todellisuuksia, joissa ihmiset elävät.

Ellinoora, sinä muuten kuulut niihin vanhoihin blogituttavuuksiin, jotka jotenkin onnistuin hukkaamaan. Jonkin toisen blogin kautta sitten hoksasin, että Kolmas huone on vielä olemassa ja voimissaan. Kiva!