On paikkoja, joihin ei välttämättä haluaisi tutustua, niin hienoja kuin ne ovatkin. Sellainen on esimerkiksi taannoin Viikkiin muuttanut yliopistollinen eläinsairaala.
Karvainen assistentti halusi eilen ulos aikaisin aamulla. Ja kahden tunnin päästä taas. Ja uudestaan. Ja taas. Ovella ravaaminen viittasi ikävän selvästi virtsatietulehdukseen.
Perjantaina iltapäivällä ei enää eläinlääkäriaikoja saanut, joten neljän jälkeen otimme pyydetyn nestenäytteen purkkiin ja suuntasimme Viikkiin päivystykseen. Parin tunnin odottelun jälkeen pääsimme tulehdusdiagnoosin, antibioottireseptin ja jokseenkin kipeänoloisen koiran kanssa kotiin.
Surkealta Sandy vielä tänäänkin näyttää, ja mikä harmillisinta, kieltäytyy tyystin juomasta vettä tai edes lihalientä. Ilmeisesti se yrittää samaa, epäonnistumaan tuomittua taktiikkaa kuin moni ihmislapsi samasta vaivasta kärsiessään: kun ei juo, välttyy kivuliailta vessareissuilta. Vanhemmiten sitä vasta älyää, että ahkera vedenjuonti lievittää kiusaa.
Niinpä meilläkin turvaudutaan - eläinlääkärin ohjeistuksella - pakkojuottoon vähän kerrassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti