Idän pikajuna kuljetti taas valtaosan Pagistaanin väestöstä Karjalan kunnaille. Karvainen assistentti - joka tulee paremmin toimeen vieraiden kissojen kuin koirien kanssa - vaihtoi joviaalisti neniä maisemia katselleen matkalaisen kanssa. Kahdeksanvuotias kissaherra oli kuulemma tottunut reissaamiseen pennusta saakka, minkä toki huomasi maailmanmiehen elkeistä.Perillä taivas oli sinisenmusta ja maisema kellersi pahaenteisesti. Ehdin juuri ottaa rinkan selästä ja kengät jalasta, kun rytinä alkoi loppuakseen kuin seinään puoli tuntia myöhemmin.
Huomisaamuna mainittu assistentti muilutetaan mökille ja allekirjoittanut kahdeksi päiväksi kinkereille Kolin kansallismaisemiin. Ensi viikolla vuorossa on kolmen päivän arkistokiertue Savonmaalla (onkin mukava pistäytyä pitkästä aikaa syntymäkaupungissaan). Tiiviinpuoleisen ohjelman rakoja on tilkitty ystävien tapaamisilla - ja sittenhän on jo juhannus.
Juhannus. Minne katosi alkukesä? Aivan kuin joku olisi painanut pikakelausnappia, joka sai tuomet, kielot, syreenit ja pihlajat lehtimään, kukkimaan ja kuihtumaan silmissä. Linnunpoikiakaan ei enää aikuisista erota, vaikka kevätmuutosta on vain hetki.
2 kommenttia:
Karvaisella assistentilla on ihan ruusunpunainen turkki. Herttainen!
Heh, joskus onkin kuultu puoliääneen lausuttuja kommentteja vaaleanpunaisesta pantterista... Varsinkin turkin leikkaamisen jälkeen sävy on erityisen punertava, kun iho kuultaa vaaleanruskean karvan läpi.
Lähetä kommentti