Kun nelijalkainen toipilas näytti sunnuntaiaamuna olevan jo oma itsensä, uskaltautuivat kaksijalkaiset harrastamaan hieman paikallisturismia. Suomenlinna olikin allekirjoittaneelta vielä näkemättä. Ei ole enää. Hurraa, hurraa, hurraa.
Eväsleipien syöminen vallituksen suojaisessa lokosessa lintuja ja vesiliikennettä katsellen oli sunnuntaiterapiaa parhaimmillaan. Voi vain kuvitella, miltä saarella tuoksuu noin viikon kuluttua, kun syreenit ovat kukassa.
Tulipa myös opittua, mikä on kuivatelakka sekä havaittua, että pullasorsuus omaksutaan jo untuvikkona. Yhdeksänpäinen heinäsorsapesue kipitti kilvan nokkimaan ojennetun käden sormia emon seuratessa tyynenä vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti