maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Pitkin hampain

Taas on jätetty pitkin hampain kahden mökin rannat, halkosavotat, puusaunat ja vanamoiden valjut lemut. Taakse jäivät myös taivaanvuohen mäkätys, vettä läiskyttävä isokoskelopoikue ja oven yläpuolella hautova harmaasieppo.

Maanantai, täysi työpöytä ja kehätien kohina saavat haukottelemaan lähes tauotta, mutta parin viikon ja pitkänpuoleisen tehtävälistan päässä odottaa virkahenkilön ensimmäinen kesäloma.

Ja parvekkeella kypsyvät jo ensimmäiset kuukausimansikat.

- - -

Meille perheen kuopuksille on tarjolla mielenkiintoisia uutisia. Ovatko ne ahdistavia vai vapauttavia, riippunee henkilön suorituspainotteisuuden asteesta.

Minä olen kyllä ihan suosiolla se tollompi. Tosin siskoni muistia välillä kadehdin, kun oma pää tuntuu päästävän läpi kaiken, mitä sinne yrittää sulloa (sullomatta siellä toki säilyy sellaistakin, josta ei olisi niin väliksi).

4 kommenttia:

emorumba kirjoitti...

Joo, osui kohdalleni myös artikkeli tuosta tutkimuksesta. Pyh, sanon tuommoisille, vaikka esikoisena voisinkin nyt polleilla nenä pystyssä, niin äidin roolissa tulikin vähän eri ääni kelloon :-) Eiköhän sisarusten välille saada aikaan turhaa kilpailumieltä ilman tuollaisiakin "vahvistuksia". Onhan toki aina mielenkiintoista pohtia sisaruskatraan dynamiikka jne., itseäni kiinnnostaa enemmän sisarusten välisten erojen kasvatukselliset haasteet, ja vastausten etsiminen niihin... jotenkin se yksilön kunnioitus hukkuu tai unohtuu juuri tuollaisten vertailujen alle, siksi myös koen jo koko kysymyksenasettelun jotenkin turhaksi.

Ihanalta kuulostaa mökkilöinnit.. kaipaan suomalaisia mökkejä. Täkäläiset saunattomat vuoristomökit kaukana veden ääreltä eivät ole vielä napanneet, joskin kunnollista hiihto-mökkeilylomaa Norjan vuoristossa en ole vielä kunnolla kokeillut vaikka siihen mahdollisuus olisikin.

Kati Parppei kirjoitti...

Näinpä juuri. Ketähän tuollainen tutkimus lopulta hyödyttää?

Toisaalta on toki mielenkiintoista miettiä - ainakin näin lapsettomana, itse kasvatusproblematiikkaan sotkeutumattomana - onko asiassa jokin vinha perä. En laita kovin suurta painoa älykkyystesteille ylipäänsä, joten minulle tuo ei ole mikään arvo- tai arvo(s)tuskysymys. Jotkut mitattavissa ominaisuudet voinevat hyvinkin kehittyä ensimmäisillä lapsilla keskimäärin helpommin tai paremmin kuin seuraavilla, ja vastaavasti päin vastoin, mutta voiko tuostakaan sitten mitään yleispäteviä päätelmiä vetää...

emorumba kirjoitti...

Joo. Perää toki väittämässä voi olla, jos ajatellaan kuinka esikoiseen kohdistuvat odotukset ensimmäisenä "koekaniinina" sisarkatraassa nopeuttaa kenties tämän kehitystä monilla alueille verrattuna sisaruksiinsa. Esikoinen on sikäli etuoikeutettu, että tämä saa vähintään ensimmäisen ikävuotensa (riippuen kuinka pian sisarus on ilmestynyt seuraksi)nauttia vanhempiensa huomiosta ilman että se jaetaan jonkun muun kanssa. Ja myönnän että oman esikoiseni kanssa luin paljon uskollisemmin kasvatus-ja kehityskirjallisuutta ja seurasin tarkemmin kehitysvaiheita ja huolehdin siitä, että lapsi saa oikeita virikkeitä oikeaan aikaan kun taas toisen ja kolmannen kanssa ei ole ollut niin tarkkaa, ja nämä taas saavat niin paljon irti toisistaan, ettei toisaalta vanhemmilla ole tarvetta olla yhtä paljon läsnä ja stimuloimassa samalla tavalla kuin esikoisen kanssa.

Kyllähän noita sisaruskatraaseen sijoittumisen etuja ja viboja on mielenkiintoista miettiä, mutta motiivi hakea sitä etuoikeutetuimpaa lienee tulokseton, tai olisipa oikeasti kiintoisaa tietää, että onko älykkäin sitten se onnellisin loppujenlopuksi?

Joka tapauksessa, omistani osaan sanoa ainakin sen, että kiintoisimmat erot ovat kuinka heidän älykkyytensä on vahvaa niin eri alueilla, samoin haasteet siinä, missä tulisi harjaantua. Ja juuri näiden erojen takia he pystyvät oppimaan toisiltaan niin paljon.

Sehän tuossa tutkimuksessa ainakin näytti olevan kiinnostavimmista johtopäätöksistä, että esikoinen isoimman ja vastuullisimman roolissa oppii jotain enemmän verrattuna pienempiinsä. Ja tästä opista ei esim. ainokainen pääse osalliseksi, eli ainokaiset eivät olleet samassa asemassa kuin esikoiset.

Siispä nykyihmiset, jotka haluavat parhaimmalla tavalla ennakoida suotuisammat kasvuolot ja kehityksen mahdollisuudet lapsilleen saavat ainakin lisäpontta kyseisestä tutkimuksesta harkita enemmän lapsia kuin yksi. Ja sitä kannatan! :-)

Tulisin muuten mieluusti mustikkapiirakalla jatkamaan keskustelua, jos voisin :-) Muistan meidän viimeisen mustikkaretken. Siitä on yksi kuvakin, jossa istun veneessä sanko sylissäni ja mustikkamaalaus kasvoillani. MKaipaan juttutuokioitamme!

Kati Parppei kirjoitti...

Jep! Ilmoitahan, kun tännepäin eksyt, niin kahvipannu laitetaan oitis tulelle - hyvässä lykyssä löytyy sitä marjapiirakkaakin...