Voi kuinka pieninä palasina onkaan tieto maailmalla. Kroonista asiakirja-allergiaa poteva, painettuihin lähteisiin tykästynyt aatehistorioitsijanalku on joutunut väistelemään liukuhyllyjä ahkerammin kuin olisi kuunaan arvannut. Eikä loppua näy.
Tiedonmurujen haalimista helpottaa kuitenkin arkistojen hyväntahtoinen henkilökunta, joka muiden kiireidensä ohessa väsymättä ja ystävällisesti auttaa, vastailee, etsii tietoja ja kantaa mappeja - ja kutsuu hankalia aineistopyyntöjä esittävän häirikön vielä kahvillekin.
Työtäänhän he vain tekevät, mutta työnsä voi tunnetusti tehdä kovin monenlaisin ottein.
Saa nähdä, millainen on vastaanotto itänaapurin hehtaariarkistoissa, kunhan sinne saakka edetään. Byrokratia tapaa ainakin olla meikäläistä järeämpää, sanovat. Ja kahvista taitaa olla turha haaveilla.
- - -
Lapsuudenkaupunki-ilmiö hämmensi taas: kutistuneet torit ja koulunpihat, lyhentyneet välimatkat, samanaikainen vieraus ja tuttuus. Varjona mukana kulki se kymmenkesäinen, jonka maailma palasi mieleen välähdyksinä ja muistikuvina, hetkittäin hengästyttävän vahvoina.
Paluutie nykypäivään löytyi sataman paistetuista muikuista. Pahviropeellinen rasvaista proosaa tyynnyttää tehokkaasti nostalgian haikean aallokon, vaikka kuinka ilta-aurinko paistaa ja laevat huuteloo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti