Liesjärven kansallispuisto Kanta-Hämeessä on niin pieni, ettei sinne juuri kannata teltan kanssa lähteä. Kesäiseen päiväretkeen se oli sen sijaan omiaan. Rapeankuiva kangasmetsä tuoksui helteelle, keltakurjenmiekka ja oravanmarja kukkivat ja varjopaikoissa kulkijoita ehätti seuraamaan sinnikäs hyttyslentue. Kyynäränharju - noin kilometrin pituinen, kapeaakin kapeampi kannaksenruikale Liesjärven ja Kyynäränjärven välissä - oli vinkeä kokemus.Korteniemen perinnetilalla sattui juuri olemaan jonkinlainen puuhapäivä työnäytöksineen. Väkeä riitti ilman meitäkin, joten katsoimme parhaaksi väistyä metsänpeittoon silmäiltyämme pihapiirin läpi ja vaihdettuamme pari kohteliasta määkäisyä mustankirjavan vuohen kanssa. Maatiaiskukko päätteli - aivan oikein - hihnan päässä kuikuilevan assistentin olevan kettujen sukua ja johdatteli kanansa arvokkaasti kauemmaksi. Ei mitään hätää rouvat, tilanne on hallinnassa, siirrytäänpä kuitenkin hyvässä järjestyksessä sivummalle...
Vapaan kanaparven katselu korvaisi kyllä monta terapiakertaa, mitä ihmismielen hyvinvointiin tulee. Samaten suomenhevosen harjanjuuren rapsuttelu.
Talviturkkikin tuli heitettyä sekä neli- että kaksijalkaisilta (jälkimmäisistä toinen oli tosin ehtinyt jo perjantaina mereen). Kesäturkit taas kuivatteli kuuma kallio ja iltapäivän aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti