Lentoliikenne ja sen aktiivikäyttäjät joutuvat väistämättä suurten muutosten eteen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, ellei joku yllättäen keksi lentopetrolille päästötöntä, uusiutuvaa ja halpaa vaihtoehtoa. Lomalennot ovat asia erikseen - niitä on helppo karsia - mutta koko nykypäivän markkinataloushan perustuu ihmisten ja varsinkin tavaroiden nopeaan, maailmanlaajuiseen ja suhteellisen edulliseen siirtelyyn. Siinäpä onkin sumplimista.
Mahdottomalta ei tunnu, että vähitellen painopiste siirtyisi globaaleista tavaravirroista takaisin kohti paikallisuutta ja lähellä tapahtuvaa tuotantoa. Ehkä tulee aika, jolloin halvan tavaran tuottaminen Kiinassa ei enää olekaan niin kannattavaa.
Apropos Kiina, Pagistaanissa on viime aikoina päästy seuraamaan lentoliikenteen käytännön takkuilua. Turussa asuva langontekele - joka työkseen suunnittelee ja huoltaa kuntoutuslaitteita - yöpyi residenssissämme viime torstaina. Hän aikoi lentää aamulla Luxemburgiin aikataulultaan tiukalle huoltoreissulle.
Myöhään perjantai-iltana mies sai tekstiviestin veljeltään - Sveitsistä. Alkuperäinen aamulento oli peruttu ja korvattu lennolla Geneveen, josta jatkolentoa Luxemburgiin ei ollut vieläkään järjestynyt. Sunnuntaina urakan olisi pitänyt olla jo valmis ja kavereiden matkalla takaisin Suomeen.
Eilen urosvahvistus oli lähdössä niin ikään työn puolesta Kiinan Nanchangiin. Lennon piti lähteä kahdeksan aikaan illalla. Kymmeneltä mies viestitti olevansa edelleen kentällä odotellen tietoa, koska koneen huoltotyöt saadaan valmiiksi. Puoli kahdelta yöllä heräsin lukon rapsahdukseen. Lento oli loppujen lopuksi peruttu kokonaan, joten reissaaja oli lähtenyt tarjotun lentokenttähotellin sijaan kotiin nukkumaan. Seitsemän tuntia lentokentällä oli ollut jo tarpeeksi.
Aamulla jokseenkin ryytynyt mies soitti lentoyhtiön maksulliseen palvelunumeroon, josta seuraavia yhteyksiä oli kehotettu selvittämään (minun puhelimestani, koska firman työpuhelimissa on soittoesto maksullisiin numeroihin). Sieltä oli kehotettu soittelemaan säännöllisesti uudestaan, kunnes tilanne selviäisi.
Reissu oli sen verran tärkeä, ettei sitä oikein väliinkään voinut jättää.
Tällä haavaa näyttää siltä, että korvaava lento Hong Kongiin lähtee viideltä iltapäivällä. Jatkolennon järjestyminen Nanchangiin on vielä epävarmaa. Lentokentällä tulee myös olla "erittäin hyvissä ajoin", käytännössä kolme tuntia ennen koneen lähtöä.
Psykologisesti mielenkiintoista havainnoitavaa on tarjonnut eräänlainen aikavääristymä, johon siippa joutui. Tänään hänen olisi pitänyt olla jo Kiinassa, mutta hän onkin sateisessa Espoossa viettämässä kokonaisuudestaan irrallista päivää, outoa silmukkaa näennäisessä ja keinotekoisessa, suunnitelmien ja kalenterin luomassa aikajatkumossa. Mennäkö muutamaksi tunniksi työpaikalle vai ollako kotona? Tehdäkö kotona töitä vai ottaako tarpeelliset nokoset?
Lisää havainnoitavaa on luvassa lauantaina iltapäivällä, kun mies palaa kotiin (jos siis palaa, inshallah). Matka olisi ollut joka tapauksessa rankka ja aikataulultaan tiukka, eikä vuorokauden pakkolyhennys sitä ainakaan helpota. Puhumattakaan siitä, miten älytöntä on suhata lentokoneella toiselle puolen maapalloa viettääkseen siellä kaksi päivää.
No, kyllä kolmekin on likimain yhtä älytöntä.
Kuten tänään tuumimme, pienimuotoisetkin sählingit saavat miettimään, kuinka haavoittuvasta systeemistä lentoliikenteessä kokonaisuudessaan on kyse, ja missä määrin sen varaan on laskettu asioiden sujuminen aivan ruohonjuuritasolta lähtien.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, jo vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti