Karvainen yliassistenttini (josta ohessa mitä epäimartelevin kuva) on koira parhaasta päästä, mutta sillä on muuan heikkous.Se inhoaa syvästi sadetta. On aina inhonnut, vaikka olen huomauttanut, että koillisenglantilaiselta metsästyskoiralta saattaisi odottaa vähintään kohtalaista säänsietokykyä.
Onhan koirilla hienot sadeloimet (joista kiitos äidilleni). Mutta Sandy tuntuu inhoavan ennen muuta vatsan alle ja takareisiin roiskuvaa rapaa. Kurakelillä se kulkee aluksi tuskaisen näköisenä jalat harallaan. Sitten se alkaa hyppiä eteenpäin kolmella jalalla pitäen jompaa kumpaa takajalkaa ilmassa.
Olen ennenkin siteerannut Gerald Durrellia, jonka mukaan mikään koirarotu ei kriisihetkellä osaa näyttää kaltoin kohdellummalta kuin bedlingtoninterrieri. Durrell ei erityisemmin pitänyt bedlingtoninterriereistä, joten lausuntoa voisi pitää puolueellisena.
Ei se ole sitä. Päin vastoin, se on harvinaisen osuva. Niinpä koirien lenkittäminen sadesäällä on sosiaalisesti kiusallista, kun ihmiset katselevat säälivästi takanani kolmella jalalla raahautuvaa, piinattua eläintä. Toisinaan joku ystävällinen sielu kysyy, olenko huomannut koirani ontuvan.
Selitä siinä sitten, että juu, se tekee sitä sateella. On aina tehnyt. Muulloin se on iloinen ja kulkee kepeästi kuin arabianhevonen, näkisittepä vain.
Joku voisi tietysti kysyä, onko koira pakko viedä sateeseen, jos se ei pidä siitä. Satunnaisina sadepäivinä voisikin tehdä lyhyemmän lenkin ja jättää pidemmät poutapäiviin. Mutta esimerkiksi viime "talvena" satoi lähes koko ajan. Mikäli aina sadepäivänä tyytyisimme kiertämään korttelin tai pari, ikääntyvän koiran liikunta jäisi jo epäterveellisen vähiin. Joten vastaus on kyllä, se on pakko viedä sateeseen.
Lahjontakaan ei Sandya piristä, kun sateessa kulkeminen on niin kerta kaikkisen kurjaa ja emäntä julma diktaattori pakottaessaan vanhan koiraparan kahlaamaan kurassa päivä toisensa jälkeen.
Pagistaanin väellä on monta syytä toivoa lumista talvea. Tai sitten Sandylle pitää hankkia kurahaalari - tosin luulen, että kahisevan kokohaalarin myötä joutuisimme vain ojasta allikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti