perjantaina, syyskuuta 12, 2008

Neuloa vai kutoa

Allekirjoittaneella on puolentoista vuoden ajan ollut ilo viettää torstaisin ulkoilu- ja kahvihetki erään haagalaisrouvan kanssa. Visiitistä on hyötyä molemmille: se katkaisee mukavasti etätyöläisen erakkoarjen ja antaa huonosti yksin liikkuvalle rouvalle mahdollisuuden kävelylenkkiin.

Eilen meille tuli puhetta syksystä ja käsitöistä. Tuumasin, miten näihin aikoihin minulle aina iskee into neuloa jotakin, vaikken sitten saakaan aikaiseksi sukanvartta kummempaa.
- Neuloa? Siis kutoa?
- Ei, kun neuloa - tai siis kutoa, juu.

Rouva on kotoisin Hämeestä ja minä Itä-Suomesta, joten hänelle neulominen tarkoittaa käsin ompelua neulalla. Puikoilla ja langalla kudotaan. Minulle taas kutominen tarkoittaa kangaspuiden tai vastaavien käyttöä, kun neulomiseen tarvitaan puikot ja lankaa. Käsin ompelu on käsin ompelua - tai mahdollisesti parsimista.

Sama kieli, eri sanat.

6 kommenttia:

Liekkiö kirjoitti...

Kiitos tiedonmurusesta - se mitä luulin tyhmyydeksi onkin hämäläisyyttäni.

Tähän saakka olen ottanut korjaukset näyrästi vastaan, kun talouden pohjoiskarjalalainen puolisko on myös se, joka jotain neulomisesta ja kutomisesta tajuaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kielelliset erot on hauskoja.Esim tämä perinteinen neulottu lapanen. Se voi olla rasa, vanttuu, rukkanen ja tie mitä kun ympäri maata kysellään.
Jaana

pikkuthti kirjoitti...

Meiänkin taloudessa periaatteessa ymmärretään toisiamme, mutta välillä täytyy kyllä puolin jos toisinkin tarkistella, että tarkoitatko sie nyt pohjoiskarjalaisittain vai hämäläisittäin...

Kati Parppei kirjoitti...

Jep, sanoista on loputonta hupia - joskin väärinkäsityksiäkin, kun lyöttäydytään eri murrealueilta yhteen.

Ellinoora kirjoitti...

Ilahduin linkistä Vanhustyön Keskusliiton senioritoimintaan. Ihanaa, että nuorilla on halua = epäitsekkäästi käytettyä aikaa vanhoille. Minulla on kokemusperäistä uskoa siihen, että elämä maksaa aikanaan hyvät tekomme takaisin.
Niin - ja neulomis-kutomis-ompelemisongelma on tuttu; miten ihmeessä se ei ole muille selvää, mikä itselle jo muinaisoppikoulun käsityötunnilla jäi kirkkaana nuppiin :)

Kati Parppei kirjoitti...

Ellinoora, kuten sanoin, saan itsekin paljon noista käynneistä. Pelkkänä "hyväntekeväisyytenä" niitä ei jaksaisikaan, puhumattakaan siitä, että uhrautumisen tuntemukset näkyisivät läpi ja söisivät koko kanssakäymiseltä pohjan. Voin kyllä suositella lämpimästi.