maanantaina, tammikuuta 12, 2009

Kriisivalo

Pagistaanin arkiaamut alkavat herätyskellon säälimättömällä rääkynällä kaksikymmentä minuuttia yli kuusi. Talvisaikaan kokemus saa tuntemaan sympatiaa Lasarusta ja Frankensteinin hirviötä kohtaan - mahtaa olla kauheaa tulla noin vain herätetyksi eloon - joten pohdinnat sarastusvalon toimivuudesta ovat alkaneet kyteä kaamosaamuisin pöpperöisissä päissämme (näin ne markkinavoimat toimivat - alkujaan pilkkasimme moista hullutusta ja mietimme, kuka tuollaiseenkin höynähtää rahansa pistämään).

Tosin, näin mietimme, synteettinen auringonnousu puron solinalla tai linnunlaululla säestettynä antaisi petollisen lenseän kuvan edessä olevasta harmaasta päivästä, jota tuottavuuspaineet ja kroonisen riittämättömyyden tunteet tahdittavat. Ehkä paremmin toimisikin kriisivalo? Adrenaliinia heti aamusta! Täysi toimintavalmius alle viidessä sekunnissa! Lisää työtehoasi viidelläkymmenellä prosentilla!

Vaihtoehtoja voisi olla useita. Vaikkapa tähän tapaan:

Saksalainen sukellusvene. Punainen valo vilkkuu, koneet jytisevät, saksankielistä huutoa "Alaaaaarm! Schnell, schnell!" Lisäosana voisi hankkia laitteen, joka sihisee ja päästää höyryä makuuhuoneeseen.

Venäläinen ydinvoimala. Sininen vilkkuvalo, hälytyssireeni, venäläinen koneääni messuaa "Trevoga, trevoga! Smertelnaja opasnost!"

Sotatila. Kaukaisia jyrähdyksiä, sireenin ujellusta ja makuuhuonetta pyyhkiviä valokeiloja, joita seuraavat vinkuna ja korviahuumaava jysähdys. Lisäosina sängyntäristin ja betoninpaloja pudotteleva, kattoon sijoitettava laite.

Herkemmille suosittelisimme vaikkapa rakennustyömaata. Oranssi vilkkuvalo, vironkielisiä huutoja, rekkojen jyrinää, naulapyssyn pauketta ja ääntä, joka syntyy nosteltaessa kauhakuormaajalla kiviä kuorma-auton lavalle. Hieman sotatilaa lempeämpi, yhtä kaikki erittäin tehokas herätys. M.O.T.

Militaarinostalgikoille tarjolla olisi armeija, jossa huoneeseen läväytetään täysi loisteputkivalaistus ja karjutaan "Komppaniassa herätys! Aikaa aamutoimiin kaksi minuuttia!" Hipit, humanistit ja muut telttaretkistä uneksivat luonnonystävät voisivat puolestaan valita sarastusvaloonsa karhunpalvelus-lisälaitteen, joka linnunlaulun ja puronsolinan jälkeen päästää raivostuneen emokarhun ärjäisyn ja tempaisee peiton pois nukkujan päältä.

7 kommenttia:

Päivi H-K kirjoitti...

Suosittelen poistamaan kohdan "Sotatila". Jos ikäihmisten hoitomäärärahoista päättävät kuulevat tästä vaihtoehdosta, meillä ei pian ole senioreja keskuudessamme, kun säästövimmaiset konsultit asentavat "Sotatilan" jokaisen yli 70v makuuhuoneeseen.

yst.terv. nimim. Onko sydänkohtaus aina luonnollista poistumaa?

Kati Parppei kirjoitti...

Huh, mikä skenaario - avasinko nyt Pandoran lippaan :O (juuri äsken kahvimukin ääressä mietimme, onko eläkkeitä enää olemassakaan meidän ikäpolvemme ollessa vanhoja, vai pannaanko ikääntyneet esimerkiksi sytkyttämään pyörällä saasteetonta sähköenergiaa teollisuuden tarpeisiin siihen viimeiseen polkaisuun asti)?

Odotin kyllä kommenttia sotatila-skenaarioesittelyn mauttomasta ajankohdasta, kun nyt Gazaakin moukaroidaan... mutta jos niikseen tulee, sotatila taitaa olla status quo ihmislajille aina jossain päin palloa :/.

Veloena kirjoitti...

Heh, Hakaniemen torilta Pitkällesillalle päin on kelloliike, jonka ikkunassa sinnitteli n. 15 vuotta moottoripyörän muotoinen herätyskello, jota mainostettiin sanoin: "HERÄÄ MOOTTORIN PÄRINÄÄN!"

Tämän joulun alla joku neropatti osti sen siitä ikkunasta haalistumasta. Tai sitten se kipattiin hävikkisäkkiin. Tiedä tuosta...

Joka tapauksessa, karsea kapistus. Ja ikään kuin missään päin pääkaupunkiseutua vallitsisi pula ja puute moottorin pärinästä sopimattomiin aikoihin.

Minäkin olen muuten tuntenut aina sympatiaa Lasarusta kohtaan, vaikka aamuvirkku olenkin. Kyllä ihmisen pitää saada kuolla rauhassa. Ehkä ilman Lasarus-tarinaa ei olisi transhumanisteja... siinäkin taas yksi pandoran lipas!

Anonyymi kirjoitti...

Tuli vain mieleen, kuinka lapsuuden perheessäni oli tapana kommentoida jos vaikkapa pikkuveljen hiki (tai oma) haisi, että "Herra, hän haisee jo". Heehee.

Hanna G

Kati Parppei kirjoitti...

Moottorin pärinää, just :P. En ole tosin vakuuttunut, että jokin tekopirteä muumiherätyskellokaan olisi moottoripyörää parempi.

Vuorokausirytmi on kyllä jännä juttu. Minäkin pidän itseäni aamuvirkkuna 3/4 vuodesta, mutta kaikkein syvimmän pimeyden aikana aamut ovat enimmäkseen karmeita (tosin saatan havahtua jo ennen viittä, kuten tänään, mutta kaikkea muuta kuin levänneenä). Kevään tullen alan taas säännönmukaisesti heräillä kuudelta virkeänä. Olen miettinyt, että kaltaisellani luonnon rytmiin hakeutuvalla sarastusvalo saattaisi toimiakin.

Hanna, hih :D.

Anonyymi kirjoitti...

Kun kerran olette harkinneet asiaa, niin jospa toimisitte koekaniineina testaten sitä sarastus/kriisivaloa ja kertoisitte pagistaanin lukijakunnalle sen vaikutuksista. Ties miten mullistava keksintö se onkaan! :D
Itse olen ollut pääsääntöisesti illan virkku, aamun torkku, mutta raskausaikana kehoni eli vuodenaikarytmin mukaan. Syksyllä väsytti armottomasti, mutta kevään tullen aloin herätä täysin pirteänä kukonlaulun aikaan. Se oli mukavaa ja päivät tuntuivat niin pitkiltä! Ehkä jossain vaiheessa saan jälleen nauttia siitä... ;)
-L

lupiini kirjoitti...

Valitsen saksalaisen sukellusveneen!

Vanhemmillani on Japanista ostettu, pulleaa, naurista kädessään pitelevää pikkutyttöä esittävä herätyskello, joka lauloi todella demonista, pirtsakkaa lastenlaulua. Sukulaislapseni heitti sen joskus äänestä säikähtäneenä lattiaan ja kello vaikeni lopullisesti.

Meillä on sellainen sarastuslamppu, jossa on mm puron lorinaa. Se toimii sikäli loistavasti, että aamupissahätä muuttuu kutsuvan lirinän myötä täysin kestämättömäksi ja sitten sitä onkin hereillä ja pissalla alta aikayksikön :)