Lenin-setä asuu Venäjällä ja patsas seisoo vakaasti Petroskoin keskustassa, vaikka maailma ympärillä myrskyää ja muuttuu.Ei auta itku bensamarkkinoilla, kun Siperia kutsuu. Lähtisin reissuun mieluummin junalla, jos ei tarvitsisi kuljettaa juoksuajan kiihkossa kiemurtelevaa narttukoiraa minikokoisessa eläinosastossa - matkanteko ei kävisi ainakaan tylsäksi - ja vaihtaa mökillä autoon parempia renkaita ennen syksysateita.
Valtionrautateiden ratkaisuista lemmikkieläinten suhteen tekisi mieli sanoa pari valittua. Vanhoissa junissahan on eläinten kanssa reissaaville varattu kokonainen vaunu, mutta uudemmissa junissa yksi ainoa kuuden hengen koppi. Kissat matkustavat siististi stressaten kuljetuslaatikoissaan, mutta jo kaksi toisilleen vierasta, reilunkokoista koiraa parin neliön tilassa voi olla karvojanostattava kokemus niin eläimille kuin omistajillekin.
VR:n leivissä ei taida olla yhtään eläinpsykologista neuvonantajaa. Sellaisesta saattaisi olla apua kaksijalkaisten matkustajienkin kanssa.
- - -
Maanantaina otetaan kollegalauman kanssa kurssi kohti Petroskoita, jokseenkin apeaa teollisuus- ja yliopistokaupunkia. Se tuli tutuksi lukion jälkeen, kun asuin siellä sateisen syksyn opetellen selviytymään hengissä venäjän kielellä.
Siitäkin hevoskuurista on jo yksitoista vuotta. Olen käynyt kaupungissa sen jälkeen pari kertaa tapaamassa tuttuja - joista kaikki ovat tiemmä muuttaneet jo pois - ja kuuntelemassa kansanmusiikkia. Ja ihmettelemässä, miten kaupunki voi muuttua yhtä aikaa paljon ja vähän.
3 kommenttia:
Minä olen hankkinut Petroskoinmatkaa koska Sisu Tähtinen (lastenkirjasankarini) avustaa petroskoilaisia orpolapsia ja vanhuksia, mutta en ole keksinyt että miten minä sinne jotenkin järkevästi laittautuisin. Joten odotan siis mahdollisimman yksityiskohtaista ja konkreettista matkaraporttia:)
Yritän parhaani. Mailaa, jos haluat lisää konkreettisia matkavinkkejä :).
Joo, palaan asiaan jos kirjoitan sarjaan vielä lisää osia. Tai jos palaan Petroskoiaiheeseen jossain muussa stoorissani.
Lähetä kommentti