keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005

Homeopatiaa

"Eurooppalaiset mieltävät tieteellisyyden useimmiten lääketieteeksi ja luonnontieteeksi. Historiaa pidettiin yhtä tieteellisenä kuin homeopatiaa. Historia miellettiin kuitenkin tieteellisemmäksi kuin horoskoopit, mutta vähemmän tieteelliseksi kuin astrologia ja psykologia."
-Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalainen, 4/2005. Heikki Laurinollin artikkelissa kerrotaan EU:n eurooppalaisille teettämästä, tiedeaiheisesta tietovisasta.

Menneisyydellä laihan leipänsä tienaava humanisti närkästyi ensin, mutta asiaa pohdittuaan löysi arviosta kiistämättömän totuuden jyvän (kysyä toki voi, mikä on horoskooppien ja astrologian ero). Hämmentävämpi tieto oli se, että peräti 29 % eurooppalaisista väitti auringon kiertävän maata.

Parhaiten kyselyssä pärjäsivät ruotsalaiset. Toisen sijan veivät tsekit suomalaisten sinniteltyä kolmanneksi. Häntäpäästä löytyivät Romania, Bulgaria ja Turkki, joissa koulutusjärjestelmä lieneekin Euroopan keskitasoa reilusti hatarampi.

(Kuva: The sun of Ethiopia; from Dover Coloring Book: The Middle Ages, 1971. Medieval Woodcut Clipart.)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Kaura kirjoitti...

Ohhoh. Ohhohhoijaa. Sen ymmärrän että meitä käännösten parissa tieteileviä ihmisiä jossain päin pidetään humpuukimaakareina, mutta historioitsijoitakin? Ei voi bonjata.

Meidän autismikirjo-konferenssissamme muuten yksi luennoitsija kertoi psykiatrin tuumanneen, että psykiatrit suhteutuvat muihin lääkäreihin kuin astrologit astronomeihin. Tuli vaan mieleeni.

pagisija kirjoitti...

Nooh. Ehkä kyselyn lopputulema on ihan ymmärrettävä, kun mukana on Itä-Euroopan maita. Entisen kommunistiblokin maissa homeopatia taisi mennäkin tieteellisyydessä reippaasti historian ohi.

Ja toisaalta. Historiahan on aina jonkun tulkintaa menneisyydestä, suodatettu tulkitsijansa maailmankäsityksen läpi. Tieteellinen tarkkuus voi toteutua menetelmissä (harvemmin niissäkään ainakaan aatehistorian osalta), ei itse tuloksissa. Näin kärjistettynä.

Joten sikäli... Hih, juuri humpuukimaakariksi sitä joskus itsensä tunteekin :).

anonyymi historioitsija kirjoitti...

Historia pyrkii olemaan tiedettä, mutta parhaimmillaan lähestyy taidetta. Pyrimme rekonstruoimaan mennyttä, mutta luomme aina vain uusia konstruktioita. Säilynyt lähdeaineisto mahdollistaa äärettömän määrän yhtä lailla paikkaansapitäviä konstruktioita.

Ne, jotka nimeävät oppialansa historiatieteeksi uppoutuen tilastojen maailmaan unohtavat tämän puolen oppialastamme. Historia on pikemmin diskurssi, kokoelma sallittuja kielellisiä ilmaisutapoja, hyväksyttyjä päättelysääntöjä ja valtarakenteiden (olivat ne sitten poliittisia tai akateemisia) määrittämiä totuuksia, merkittävyyksiä ja merkityksiä.

Eli historian tieteellisyys on samalla tasolla kuin osapuilleen minkä tahansa humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan. Harvat vain pohtivat alan teoreettisia ongelmia.

-- Jos joku tunnistaa minut tästä viestistä, niin kommenttia voi lähettää henk. koht. osoitteeseeni :-)