perjantaina, syyskuuta 30, 2005

Kylläinen ja neuroottinen

Kirjailija-Kirsti kirjoitti taannoin kirjailija-Katrin ja kirjailija-Annan säestämänä painavaa asiaa itsetunnosta ja siitä, miten olemme ylipäänsä oppineet märehtimään koko minuuden kysymystä. Koska ja miksi ihmiset tulivat niin tietoisiksi itsestään, että katsoivat aiheelliseksi alvariinsa peilata omaa olemistaan mystisiin muihin?

Arvattavasti silloin, kun elämisen perustarpeet eivät enää vaatineet jatkuvaa huomiota. Kun maha on täynnä, päällä on aikaa kehrätä kokoon kaikenlaista joutavaa. Sikäli kuin tiedetään, esimerkiksi keskiaikainen ihminen näki itsensä ennen muuta osana yhteisöään, eikä liiemmin vaivannut päätään minuuskysymyksillä. Harva talonpoika kai turnipseja kaivaessaan pohti lapsuuden traumojen ja myöhempien kompleksien vaikutusta parisuhteeseensa. Korkeintaan manasi Perkeleen juonia, jotka tekivät vaimon toraisaksi.

Moni nykyihminen täysine jääkaappeineen on sen sijaan kylläinen ja neuroottinen. Omat pirunsa on hänelläkin. Jos toiselle olkapäälle istahtaa sorkkineen vaikkapa Epäonnistumisen Pelko ja toiselle pitkähäntäinen Perfektionismi, ei kenelläkään ole enää kivaa. Kun niiden seuraan lennähtää vielä Huono Itsearvostus, ei ihmispololla ole mitään iloa tuliterästä espressokeittimestään.

Kyllä, tuttuja sarvipäitä kaikki. Viime vuosina kolmikon visiitit ovat harventuneet, mutta silloin tällöin kuulen yhä tuttua käkätystä ja haistan inhan rikinpöllähdyksen. Silloin on parasta etsiä jotakin kättä pitempää. Terve Järki on ajoissa käytettynä hyvä astalo. Huumori on niin ikään mainio ase, tosin sekään ei aina pure, jos vihulaiset ovat ehtineet saada tukevan kouraotteen uhrinsa nahasta.

Syksy turnipsipellolla saattaisi olla niin ikään tehokas torjuntakeino. Talikonvarressa heiluminen tekisi olkapäille pyrkiville perkeleille kiikkerät oltavat.

3 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Ilmeisesti kokemus siitä, että maailma on muutostilassa on myös omiaan aiheuttamaan minän märehdintää. Ajattele miten erilaista ennen oli kun lapset lähtivät kotoa maailmalle niin he kohtasivat kodin ulkopuolella maailman jossa kaikki ihmiset tuntuivat uskovan aivan samoihin asioihin kuin kotonakin. Nykyään kun nuori alkaa tehdä tutustumisretkiä ulkomaailmaan hän huomaa, että on lukuisia eri tapoja suhtautua maailmaan ja uskojakin monenlaisia. Siinä sitä on pienelle ihmiselle miettimistä.

pagisija kirjoitti...

Aivan varmasti. Niinhän sitä sanotaan, että kaikkien valintamahdollisuuksiensa keskellä ihminen on entistä onnettomampi ja hämmentyneempi.

Olisiko sitten parempi ilman niitä valinnanpaikkoja, en oikein usko sitäkään. Hohhoo...

Kirsti kirjoitti...

En myöskään. Vaikka haikailen aika useinkin yhteisöä tueksi, tuntuu vanha yhtenäiskulttuuri painostavalta ajatukselta.