"Minua kutsuu Venäjän tiet,
Venäjän sepelit, Venäjän piet.
Ne voi viedä minut minne ne vie,
en tule heti takaisin.
Ei, en tule heti takaisin."
- Folkswagen: Venäjän tiet
Olen aina ollut kaikenlaisen oravannahkakaupan ja selänraaputussopimusten kannalla. Purkki hilloa karviaisista, kotitekoista pizzaa autokyydistä. En oikein välitä muutamien eurojen pyörittelystä tililtä toiselle, jos sitä vain voi välttää. Se on niin kovin kliinistä.
Niinpä ilahduin kovasti postin tuodessa litteän paketin, jossa oli joensuulaisen ugrislavofolkyhtye Folkswagenin uusin levy Karjalan balsamia. Jo yhtyeen keikalla helmikuussa haikailin sitä lihottamaan laihaa levyhyllyäni, mutten raaskinut ostaa.
Pari viikkoa sitten sain sähköpostiviestin, jossa Folkswagenin laulajakitaristi kertoi etsiskelleensä kuvitusta yhtyeen kotisivuille ja osuneensa kuvagalleriaani. Hän kysyi, voisivatko köyhät kansanmuusikot käyttää erästä ottamaani kuvaa lyriikkasivullaan linkitystä ja levyä vastaan.
A vot, sehän sopi paremmin kuin hyvin. Semminkin, kun vaatimaton otokseni pääsi kuvittamaan erästä lempikappaleistani, sateisesta Petroskoista kertovaa, karjalankielistä "Syvysharmavusta". Se on, kuten sitaatin alta näkyy, alun perin petroskoilaismuusikko Santtu Karhun käsialaa.
Suosittelen muuten lämpimästi tutustumista venäläis-suomalais-karjalaiseen nykykansanmusiikkiin. Sitä tehdään ahkerasti molemmin puolin rajaa kolmella kielellä, ja se on paljon muutakin kuin perinteistä viulunvingutusta ja hanurinvetelyä (itse asiassa kaikkea muuta kuin niitä). Edellä mainittujen ohella genren tunnetuimpia kokoonpanoja on Suomessa usein vieraillut, niin ikään petroskoilainen Myllärit.
"Syvysharmavus, jovvuin sygyzyn
harmuah katiskah
Kevätkajahtus talves peälici
viestin meile tuogah
Tänne sygyzyn kaivon pohjal jeännyizil
murennuizil sydämil
On jo itketty äijy nedälii
Mua joihes jo taivahan kyynelii
lzä päiväine uppoi pilvien mereh
Konzu soannon uvvessah sanuo sille terveh"
- Santtu Karhu & Talvisovat: Syvysharmavus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti