Veloena pohti kajahtamista (minäkin pelkään omaa päätäni paljon enemmän kuin sitä ympäröivää maailmaa, mutta kajahtelen säännöllisesti unissani, minkä oletan ja toivon suojaavan minua varsinaiselta kajahtamiselta), ja minulle tuli oitis mieleen muuan lempisitaateistani.
"- Eikö hän ollut hiukan omituinen, kysyi isä epävarmasti.
- Hän oli hyvin omituinen, vakuutti pikku Myy. - Ihan vipsahtanut.
Äiti huokaisi ja yritti oikaista jalkojaan.
- Mutta niinhän useimmat tuttavamme ovat, hän sanoi. - Enemmän tai vähemmän."
- Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Aiheeseen palannen vielä, kunhan ennätän miettiä muutakin kuin maanantaiaamun hämärissä häämöttävää lähtöä Puolaan ja Ukrainaan sekä asioita, jotka on vielä kirjoitettava, luettava tai muuten vain hoidettava alta pois, vipsahtaneena tai ei, enemmän tai vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti