tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Kunhan keskityt

Länsiukrainalaisen Lvivin kaupungin arkkitehtuuri on perua Itävalta-Unkarin kaudelta. Vanha keskusta on UNESCO:n maailmanperintökohde.

Vaikka Venäjänmaalla olen paljon reissannutkin, ovat muut slaavilaisalueet jääneet vähemmälle koluamiselle. Hilpeä - ja samalla kovin itsestäänselvältä tuntuva - oivallus Puolan ja Ukrainan visiitillä olikin slaavikielten suhde toisiinsa. Mitä pidempi maantieteellinen välimatka, sen kauempana samankin ryhmän kielet ovat toisistaan, noin periaatteessa. Niinhän se menee. Totta kai.

- Ymmärrät kyllä puolaa, kunhan keskityt, evästi väikkärinohjaajani menomatkalla selvittäen, kuinka kielten jaottelu perustuu ennen muuta kansallisiin konstruktioihin ja on sellaisenaan varsin myöhäistä perua.

Niinhän se tietysti on. Mutta possunkärsät, mitä ymmärtämiseen tulee. Mitä enemmän yritin keskittyä, sen vähemmän sain tolkkua. Asiayhteys saattoi puheesta tai tekstistä aueta, mutta eipä juuri muuta. Puhuttua kieltä oli hieman helpompi ymmärtää kuin kirjoitettua - puolaahan kirjoitetaan latinalaisaakkosin hölväten sekaan reilulla kädellä konsonantteja, joilla ei viestin kannalta ole mitään virkaa.*

Tsekkiä en muuten ymmärrä senkään vertaa kuin puolaa. Serbokroaatti on jostain syystä hieman helpompaa.

Mutta itään päin mennessä turhautuneisuus hellitti. Ukrainan ymmärtäminen ei tuottanut juurikaan vaikeuksia, ja oman asiansa sai toimitettua sujuvasti venäjäksi. Ukrainalaiset suhtautuvat venäjää tarjottelevaan ulkomaalaiseen myös suopeammin kuin puolalaiset, jotka saattavat katsella muina miehinä taivaalle tai puhujan ohi. Ymmärtäminen ja halu ymmärtää ovat kaksi eri asiaa, ja lähihistorian painavista kivistä rakentuu jo melkoinen kielimuuri.

Mielenkiintoista. Kuten myös se, että karjalankieltä on minusta paljon helpompaa ymmärtää kuin rauman murretta, vaikka ensin mainittu katsotaan omaksi kielekseen, jälkimmäistä ei.

*Kyseessä on vakava asia, johon EU voisi aivan hyvin puuttua kansallisilla konsonanttikiintiöillä. Puhumattakaan ö-kirjaimesta, joka on unkarilaisten käsissä kärsinyt surkean inflaation.

- - -

Jos et vielä saanut tarpeeksesi, niin toinen annos rajaseuturisottoa maustettuna menneisyydellä tarjoillaan Historian siipien havinoissa. Haudutteluaika olisi voinut olla pidempikin kypsemmän lopputuloksen aikaansaamiseksi, mutta ainakin ainekset ovat tuoreita.

2 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Joo, jännä juttu, että vaikka venäjän kielen taitoni tuntuu taantuneen, kaikkia noita Balkanin kieliä (ent. serbokroaatti) tunnun ymmärtävän ihan hyvin.

Joku, jolle asiaa ihmettelin joskus, sanoi, ettei Balkanin kielissä käytetä yhtä paljon päätteitä, jotka sotkevat sanan painotuksen ja siten ääntämyksen (kuten usein venäjässä). Tiedä sitten, kun en koskaan ole kieltään edes kirjoitettuna nähnyt.

pagisija kirjoitti...

Hmm. No sepä selittäisi jotakin.

Allekirjoittaneella slaavikielten lukemista helpottaa hieman kirkkoslaavin/muinaisvenäjän lähes päivittäinen tahkoaminen - siinä kun on paljon "yleisslaavilaisia" piirteitä. Eipä silti, että asiaa kohtaan mitään erityistä harrastuneisuutta saati taitoa osoittaisin.