keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Mukavuudenhaluinen otus

Aamulehdessä kerrottiin tänään tutkimuksesta, jossa jälleen kerran julistettiin suomalaisten liikkuvan liian vähän. Jutun mukaan hyöty- ja pätkäliikunta eivät nosta kuntoa terveyden kannalta tarpeeksi, vaan siihen tarvitaan tunti kerrallaan vähintään kolmesti viikossa (useinhan on julistettu puolen tunnin päivittäisen liikunnan riittävyyttä - ja senkin on saanut kerätä pätkissä).

Terveysfasistin ja sormenheristelijän leiman uhallakaan en voi olla huomauttamatta, että kolme tuntia reipasta kävelyä viikossa ei ole paljon sekään. Kolme vaivaista tuntia! Sen ei luulisi olevan ylivoimainen urakka kenellekään osapuilleen perusterveelle ihmiselle. Mikä siis maksaa?

Minusta on vinkeää ajatella, että ihmisen kroppa elää edelleen kivikautta. Siinä valossa mieltymys ahterillaan ähöttämiseen sokeria ja rasvaa syöden on varsin tarkoituksenmukaista ja luonnollista. Energiaa piti säästää ja kerätä silloin, kun siihen oli mahdollisuus. Liikunnan puutteesta saati liiasta ruoasta ei taatusti tarvinnut huolehtia.

Varsinkin aikuinen Homo sapiens on niinikään mahdottoman mukavuudenhaluinen otus, joka osaa vaatia hyvän syyn mukavuudestaan tinkimiselle. Vastinetta on saatava ja mieluiten heti. Epämääräiseen tulevaisuuteen sijoittuva, desinfiointiaineelta ja taulukoilta tuoksahtava lupaus sairastumisriskin vähentämisestä tuottaa harvan kohdalla nosteen ylös sohvalta ja ovesta ulos. Etenkin, kun liikkumisen aloittaminen rapakuntoisena vuosien tauon jälkeen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Ottaa aikansa, ennen kuin siitä alkaa nauttia, ja että siitä tulee tapa. Eivät siinä sairastumistilastot auta.

Ja se kai se kompastuskivi useimmiten onkin.

Olen joskus pohtinut, että elämäntapojensa hilaaminen terveellisempään suuntaan on ennemminkin mukavuudenhalun lempeää uudelleenohjelmointia kuin sotilaallista kurinpitoa. Välittömän mielihyvän - esimerkiksi pehmeän sohvan ja karkkisäkin* - kilpailijaksi on kehitettävä uusi houkutin, mehukkaampi syötti. Ainakin omalla kohdallani sellaisiksi ovat osoittautuneet sitkeiden selkä- ja päänsärkyjen väheneminen, paremmat yöunet, edes hiukan tasapainoisempi pääkoppa, selkeämpi päivärytmi ja kaikin tavoin nohevampi ja jaksavaisempi olo (myönnetään, lista on kuin suoraan terveysvalistuslehdestä, mutta allekirjoitan tuon kaiken).

Kun nykyistä vointiaan vertaa aikaan, jolloin ei liikkunut kuin pakon edessä, söi mitä sattui ja yritti lääkitä kroonista väsymystään kahvin ja makean syöksykierteellä, ulkoilmaan lähteminen alkaa tuntua mitä parhaimmalta ajatukselta silloinkin, kun se ei juuri sillä hetkellä satu hirveästi huvittamaan (oppivaisena eläimenä olen myös sisäistänyt huomion, että liikkeelle lähtöä ei koskaan kadu jälkikäteen). Toisin sanoen luontainen mukavuudenhaluni ja laiskuuteni eivät ole kadonneet minnekään, mutta välittömän - ja harmillisen ohimeneväksi osoittautuneen - mielihyvän tilalle olen löytänyt pitkäkestoisemman mielihyvän, jonka kokemus on osoittanut pienen vaivannäön arvoiseksi.

Tämä kaikki todettuna täysin vailla omahyväistä hurmoshenkeä ja liikunnan riemujen ekstaattista ylistystä. Jos minä olen pystynyt siihen, kuka tahansa pystyy. Mikäli siis jonkinlaisen muutoksen omalla kohdallaan tarpeelliseksi kokee.

*Mitenkään vähättelemättä sohvannurkan ja suklaatin merkitystä yksilön mentaaliterveyden ylläpidossa ja yleisessä stressinhallinnassa.

3 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Minusta tuommoiset "tunti kerrallaan vähintään kolme kertaa viikossa" -äkseeraukset ruokkivat monien väsyneiden laiskamatoa. "Ei sitten kannata ollenkaan, kun ei 10 minuutista ole kumminkaan mitään hyötyä", moni aattelee. Paitsi minä, jonka mielestä jokainen sohvalta nostettu ahteri ansaitsee ystävällisen taputuksen. Tai jotain :-D

On niin totta, ettei se uloslähtö koskaan kaduta. Kotiovessa vain on se kynnys, mutta kun ei kasaa siihen kynnykselle tuommoisia "vähintään tunti pitää jaksaa" -korotuksia, siitä pääsee yli vielä melko mukavasti. Ja sitten voi hurmistua vaikka kiskaisemaan tunnin-puolitoista liikuntahuumaa :-)

Mut siis tarkoitukseni oli ilmaista, että hyvin sanottu!

Mette kirjoitti...

Minä en käsitä, miksi tunnin lenkki varta vasten olisi terveellisempi kuin tunnin tiukka kierros kaupasta kauppaa ostoskärryjä perässään kiskoen. Jälkimmäisessä lentää hiki paljon herkemmin.

pagisija kirjoitti...

Ehdottomasti samaa mieltä sekä Kauran että Meten kanssa.

Sehän on totta vieköön aivan yksi hailea, miten ja milloin ja minkä verran kerrallaan maallista tomumajaansa liikkeelle kiskoo, kunhan silloin tällöin kiskoo. "Viralliset liikuntasuositukset" ovat tosiaan harmillisen usein kuivankälpäköitä ja luonteeltaan sellaisia, että ne lannistavat ahterin kuin ahterin.

Ja mitenpä tosiaan rajaat tuon kunto- ja hyötyliikunnan, jos kerran hiki tulee sopivasti molemmista? Joissain virallisissa taulukoissa koiran ulkoilutuskin katsotaan hyöty-, ei kuntoliikunnaksi. Pagistaanissa ollaan vankasti eri mieltä!

Kaura, minun laiskamadonlannistustekniikkanani on juuri ovela suostuttelu: "vartti/puolituntinen riittää, sen nyt ainakin viitsit" - ja sitten sitä huomaakin jälleen kerran, että liikkuminen on mukavaa ja saattaa intoutua pidempäänkin lenkuraan ;).