sunnuntai, syyskuuta 10, 2006

Saatanallista ölinää

Puhelimeni on mallia, jossa näppäinlukko on vain yhden näppäimen takana. Lukitus aukeaa luvattoman helposti, mikä on kehittänyt allekirjoittaneelle epämääräisen pelon. Entä jos näppäinlukko aukeaa takkini rintataskussa ja puhelin soittaa ns. taskupuhelun ollessani yksin autossa ja laulaessani radion mukana korkealta ja kovaa vaikkapa Bohemian Rhapsodya tai Teuvo, maanteiden kuningasta (molemmat kappaleita, joita on lähes mahdotonta kuunnella hiljaa, ellei se ole sosiaalisesti välttämätöntä)?

Ajatus on piinallinen. Voi vain kuvitella, miten puhelimeen vastaaja hämmentyisi kuullessaan asiallisen tervehdyksen sijasta saatanallista ölinää. Sellaiseksi Markus Kajo luonnehti ääntä, joka syntyy jonkun laulaessa korvalappustereoista - tai nykyisin ämpeekolmossoittimesta - kuulemansa musiikin mukana.

Piinallisuuden aste riippuisi tietysti siitä, kuka taskupuhelun vastaanottaisi.

- - -

Allekirjoittanut sai Tampereelle palatessaan pienen kyytiläisen. Kymmenviikkoinen Eemil palasi maitojunalla kasvattajan luo Jyväskylään, koska uuden omistajan vanhempi koira ei suvainnut pentua reviirillään. Surullinen tapaus semminkin, kun bedlingtoninpentua oli kuulemma odotettu taloon pitkään ja hartaasti.

Pieni huutolaispoika sai ennen kotiinpaluuta viettää muutaman päivän vanhempieni mökillä seuranaan Sandy, Selma ja pian 15 vuotta täyttävä Otto-vanhus. Välilaskupaikkaansa se saapui voittajan elkein. Noin reipasta ja itsevarmaa koiranpentua harvemmin näkee. Mielessä käväisi - tietenkin! - kyyditä Vaahteramäen Eemeliksi ristitty kaveri saman tien Tampereelle, mutta järki voitti heti kättelyssä. Aika uudelle perheenjäsenelle olisi mahdollisimman huono kaikin tavoin. Sitä paitsi karvainen assistentti-ikäneito näyttää nyt nauttivan olostaan ainoana koirana niin paljon, ettei sen niskoille raaskisi sälyttää hyperaktiivista, loputtomasti huomiota vaativaa nuorta urhoa.

Puhumattakaan siitä, että Pagistaanin kaksijalkaiselle, lokakuussa vakinaistuvalle urosvahvistukselle tullee olemaan tarpeeksi totuttelemista kahden naaraan kanssa asumisessakin.

"Se pallo sattuu kyllä olemaan minun, mutta ota nyt sitten". On hauska seurata, miten paljon lauman vanhemmat koirat antavat pennulle anteeksi. Toisaalta nuorimmainen palautetaan tarpeen tullen nopeasti ruotuun.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Höpsis, Eemelin myötähän talossa olisi tasapeli 2-2!

-Klaus-

Kati Parppei kirjoitti...

Ah, Klausin päänavausta virtuaalisessa Pagistaanissa onkin odoteltu wapusta saakka ;D.