Palasimme Sandy-koiran kanssa kotiin Tampereelle auringonpaisteessa, joka vei ajatukset keväthangille ja maaliskuun vettä tippuviin räystäisiin. Selma jäi pitämään yksin jääneelle Otolle seuraa ainakin toistaiseksi. Samalla se pitää äitini liikkeellä, kun koirapappa ei enää jaksa lenkkeillä entiseen tapaan.
Ratkaisu jättää koiransa toisten hoiviin ei ollut helppo, vaikka sitä on alustavasti pohdittu jo pitkään, ja vaikka kahden talouden koirat ovat tavallaan yhtä laumaa olleetkin. Järjestely voi kuitenkin olla kaikille parempi. Koirasiskoksilla on niin pieni ikäero, että niiden keskinäinen arvojärjestys ei ole oikein koskaan ratkennut kunnolla. Varsinkin nykyisessä, pienessä asunnossa koirien jatkuva kilpailu huomiostani kiristyy usein riidanpoikasiksi, jolloin saan karjua vääpelinä järjestystä tupaan.
Katsotaan siis, miten Selma viihtyy Joensuussa seniorijaoston hemmoteltavana ja Sandy Pagistaanin ainoana nelijalkaisena. Ainakin Selman ollessa muutama vuosi sitten pennunteossa kasvattajansa luona Sandy tuntui nauttivan ainokaisen asemastaan koko olemuksellaan. Rohkaisevaa on sekin, ettei se edes pentuna hyppinyt seinille jäädessään yksin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti