Ivan IV "Grosnyjn" (1533-1584) muotokuva. Lisänimen epätarkka suomennos on Julma. Grosnyj tarkoittaa ennemminkin majesteetillista ja kunnioitusta herättävää.Ai ku mie tykkään, kun tuo Marleena kirjottaa Turun seuvun murteella. Itäsen eläjän mielestä se on semmosta hittaanlaista sanojen viäntellyy ja jalakaterien asettelluu, kun myö kertoo keleketellään samassa ajassa omien ja nuapureitten tekemiset ja etennii tekemättä jättämiset. Lännessä hyö pistäät konsonanttejakkii minne miel tekköö ja unneuttaat vokkaaleita matkasta. Mutta sikspä heijän pajatuksii onki niin hupasa kuunnella tai lukkee.
Pittää kai sitä haasteeseenki vastata ja sannoo, kenen kirjotuksii sitä ite halluis katella työntekkoo lykätessään. Mie halluisin tietää, mitä nuo itäset isännät Iivana Juluma tai Pietari Suuri oisivat kirjottanneet, kun julumistelulta, pajarien pieksännältä ja rahvaan rettuuttamiselta oisivat joutanneet. Oisko hyö laskenu montako blinnii tuli pisteltyy pöyvässä näläkääsä vai miettinneet jotta pitäskö tehä uus sotalaivasto vaiko männä joutessaan kurmuuttammaan toisuskossii? Vaiko olisko hyö blogiloissaan noitua ryttyyttänneet, jotta taas tuli riehkastuu piäsä kippeeks ulukomaan elävien kanssa, kun niitä piti toillaan votkalla pehmittää pistämmään puumerkkisä johonki tärkeeseen pumaskaan?
Vaan niihä se on, että joku kirjurinriepu se heijänkin jutut ois ylös pistäny ja siivonnu semmosiks, että ne ois kehannu kenen tahasa luettavaks laittaa. Jotta antaaha miun puolesta olla.
3 kommenttia:
Kyllä nuo itämurteet tuntuvat meikäläisestä melkein läheisemmiltä. Enkä sitä paitsi oikein osaa oikeaa länsimurretta - sellaista sekametelisoppaa vaan ;)
Hauskasti Julumasta kirjoitat!
Täysin amatöörimäistä sekametelisoppaa täälläkin, Pohjois-Karjalassa kun sekoittuvat sujuvasti karjalan ja savon murteet. Mutta tuo sekanuotti on pieniä tyylillisiä ylilyöntejä lukuun ottamatta (joita niitäkin kuulee maaseudun iäkkäämmän väen keskuudessa) lähimpänä sitä, mitä itse puhun, jos en kiinnitä puhumiseeni huomiota ja suodata murrevääntöäni mitenkään ;).
On muuten mielenkiintoista huomata, miten tietoiseksi omasta synnyinmurteestaan tulee muuttaessaan toiselle puolelle maata. Itse olen vuoden aikana kuullut monen monia kertoja huvittuneita kommentteja puheestani, vaikka olen ajatellut turisevani ihan samaan tapaan kuten muutkin :D. Toisaalta olen minäkin ilolla pannut merkille autenttisen tamperelaisnuotin aina, kun sitä olen saanut kuulla!
Kyllä se vaan hauskalta kuulostaa toi itämurre näin hämäläisenkin korvaan. Tai hauska on ehkä väärä sana, luullaan pian, että tarkotan naurettavaa. En tiätenkään, pikemminkin ehkä sutjakkaa ja siis myäs kauheen miälenkiintosta.
Lähetä kommentti